Länget
Wikipedia
Länget, ränget ovat työvaljaiden osa. Juuri längillä hevonen vetää työntäen samalla itseään länkiä vasten. Länkien sijaan voidaan käyttää rintaremmiä ja siitä edelleen kehitettyä kolmipistehihnaa, mutta raskaiden kuormien vetoon länkivaljastus on parempi. Längissä on myös eroja kesä- ja talvikäytön välillä. Kesäisin hevonen tavattiin valjastaa sila- eli tamppivaljaalla niin juhlaan kuin arkiseen askareeseen. Talvella taasen hevonen vajastettiin luokkavaljaalla kirkkoreen eteen kuin vetämään raskasta tukkirekeä. Erona silavaljaassa on sen teknisyys ja runsaat metallisoljet "pirun karkottimineen". Vetohihna kiinnitettiin länkeen rautahahlon läpi ja säädettiin soljella. Längen puoliskot kiinnitettiin yhteen ylhäältä harjustimesta nahkahinalla ja alhaalta rinnustimesta, kummassakin puolikaassa olevan neliskulmaisen reiän läpi soljellisella nahkahihnalla.
Hevosystävällisen ja maailman parhaan valjastusmuodon, luokkavaljaan längessä, vetoruoma pujotettiin kahden reiän läpi ja solmittiin joko itä- tai länsi-suomalaisella tavalla. Längen puolikkaat kiinnitettiin harjustimesta nahkahihnalla ja rinnustimesta yhden reiän läpi nahkahihnalla, jonka päässä oli solmu. Nahkahihna kierrettiin kerran rinnustimen pykälien ympäri ja kiristettiin siten, että längen puolikkaat menivät melkein yhteen ja luokka jännittyi asentoonsa kiristäen samalla ruomaa vetäen aisat tiukemmin luokkaa vasten kiinni. Kiristyksen jälkeen hihna kierrettiin vielä kerran pykälien ympäri ja hihnan pää vietiin puolikkaiden keskeltä ja hihnan yläkautta takapuolelta läpi, tiukaten hihna toisen pykälän kulmaan. Nahkahihnaa ei tarvitse solmia, vaan hihna itsessään piti kireyden ja länkien puolikkaat yhdessä koko päivän. Länkiä on käytetty muillakin vetoeläimillä kuin hevosilla, mm. IKL:n mies Lapualta, Vihtori Kosola harjoittii länsi-suomen karjan eli nupan jalostusta. Hänellä oli Matti-sonni luokkavaljastettuna trillojen eteen vetäjäksi. Muualla maailmassa nauta on edelleen yleinen vetojuhta ja ne tavataan valjastaa iesvaljaalla.
Länget valmistetaan koivun juuresta jotta puun syyt menevät samansuuntaisesti. Tarvittaessa länkiä vahvistetaan raudoittamisella. Alkuun löydettäessä sopivat puuaihiot ojan reunamilta, karkea valmistus muotoon, tehdään pölkyn päällä kirveellä veistämällä. Hienompi työ tehdään "noloonkolovilla", höylällä ja puukolla. Hevoseen tai toppaukseen vastaava pinta karhennetaan raspilla, karhennus estää liukumisen. Sääntönä on, että rinnustimesta noin 1/3 osan korkeudella on pakka joka on samalla hevosen vetopiste, tähän paikkaan myös vetoruoman reiät tehdään tai metallihahlo naulataan kiinni. Vastaavasti hevosella, on tässä kohdin olkapäissään kuoppa, jonne längen pakka asettuu ja myötäillee hevosen liikkeitä. Kuitenkin länkeä tehtäessä hevoselle, on aina huomioitava se tosiasia, että jokainen hevonen on yksilö. Sovitettaessa länkiä kaulaan, pakka saattaakin asettua väärälle kohdalle ja aiheuttaa joko länkien nousemisen, jolloin rinnustin painaa vedettäessä hevosen henkitorvea. Vastaavasti länkien alas painuminen, rasittaa hevosen niskaa. Länki kiristetään niin kireälle, että sormet mahtuvat väljästi hevosen ja länkien väliin. Längissä saattaa olla hevosta vasten pehmuste, länkipatja, joka voi olla esimerkiksi huopaa tai nahalla päällystettu toppaus. Siankarva on hyvä täyte länkipatjaan, koska se pitää patjan muodossaan ja kuivuu nopeasti.
Länget voivat olla umpinaiset, jolloin ne puetaan hevosen kaulaan pujottamalla. Suomen sotaväki käytti tykistön hevosilla tykkivaljaita, joissa oli alumiinista valetut umpinaiset länget. Koskenkorvalaisen tykkimies Koivuniemen mukaan, hevoset vihasivat umpinaisia länkiä ja moni hevonen pyrki kieltäytymään kaulan läpi pujotukselta. Useimmiten länget koostuvat kahdesta erillisestä puoliskosta. Suomessa on perinteisesti käytetty jälkimmäisiä ja ne on veistetty hevosen parasta ajatellen hevoskohtaiseksi. Harjustin ja rinnustin ovat nahkaisia hihnoja, joita kiristämällä tai löysäämällä länkien kokoa voidaan hiukan säätää.
Ruotsalaisia "jääpallomailalänkiä", voidaan säätää niskan puolelta harjustimesta kolmeen korkeusasentoon. Tämä siksi, että yhtä länkiparia, voidaan käyttää useamman hevosen kesken. Käytännöllistä sinänsä, mutta heikentää hevosen hyvinvointia ja vetokykyä. Pahimmassa tapauksessa saattaa rikkoa hevosen olkapäät ja siksi länkien alla, saattaa olla nahalla päällystetty hyvin paksu ja tiukka olkitoppaus. Joissain längissä (esimerkiksi ruotsalaisissa työvaljaissa) rinnustimena saattaa olla metalliketju.
Kun työhevosia käytettiin Suomessa vielä paljon, länget valmistettiin jokaiselle hevoselle yleensä mittatilaustyönä. Nykyisin on hankala saada muita kuin tehdasvalmisteisia länkiä. Länkien tulee istua hevoselle hyvin, koska koko kuorman paino kohdistuu niihin. Epäsopivat länget aiheuttavat hiertymiä ja voivat jopa hankaloittaa hevosen hengitystä sen veteäessä.
[muokkaa] Historia
Aluksi vetohevosilla käytettiin samanlaista kaularemmiä kuin härillä, joille se olikin hyvä vetoväline, mutta se kuristi hevosta. Kaularemmistä sovellettiin Euroopassa rintaremmi, joka levisi yleiseen käyttöön 600-luvulla. Rintaremmi on kevyt mutta huononapuolena se hiertää ja rikkoo hevosen rinnan.
Vanhimmat hevosajoneuvot ovat purilaat eli renttuut. Hevonen valjastettiin yksinkertaisiin länkivaljaisiin, aisat sidottiin rahkeilla kiinni ja yhdistettiin välipuilla toisiinsa johon kuorma sidottiin kiinni. Aisojen väliin voitiin vielä hihnoittaa pieni puusatula. Suomalainen valjasluokki on vanhimpia hevosiin liittyviä keksintöjä, liikuttaessa maastossa tai metsätaipaleilla, se on ollut helppo ja yksinkertainen valmistaa suoraan luonnon omista raaka-aineista. Kustaa Vilkunan mukaan luokkan teko, kuten myös reen jalaksien painaminen, on opittu jo esihistoriallisella ajalla laajoilla metsäseuduilla pyyntiin käytettyjen jousien ja pyydysten osista.
Kiinassa länkivaljaita on käytetty ensimmäisen kerran noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Pohjoisessa- ja itä-euroopassa, länkivaljaita on käytetty jo huomattavasti kauemmin. Länsi- ja etelä-eurooppaan asti länget kulkeutuivat kuitenkin vasta noin tuhat vuotta myöhemmin.
Länget ovat merkittävä keksintö. Kaularemmillä valjastettu hevonen voi vetää noin 500 kg:n kuorman, rintaremmillä noin 1000 kg ja länkivaljailla noin 1500 kg. Talvella pohjoisen savottalla, luokkavaljastetut suomenhevoset vetivät yli 6000 kg tukkikuormia.
