Länsi-Ukraina
Wikipedia
Länsi-Ukraina on se osa Ukrainasta, joka on ennen Puolan jakoja kuulunut Puola-Liettuan vaikutuspiiriin tai Itävalta-Unkariin. Kulttuurisesti ja poliittisesti Länsi-Ukrainassa on Puolan kaltaisia läntisiä voimatekijöitä, mistä on seurannut jännitystä venäläisemmän Itä-Ukrainan ja Venäjän kanssa. Länsi-Ukrainaan kuuluvat Itä-Galitsia, Pohjois-Bukovina, Transkarpatia sekä Volynia. Länsi-Ukrainan poliittinen henkinen keskus on Lviv (saks. Lemberg).
Tiukasti neuvostoaikaisessa kielenkäytössä poliittisen Länsi-Ukrainan muodostavat vain Lvivin (tuolloin venäjäksi Lvovin), Ivano-Frankivskin (tuolloin venäjäksi Ivano-Frankovskin), Volynsin, Rivnen (tuolloin venäjäksi Rovnon) ja Ternopilin (tuolloin venäjäksi Ternopolin) alueet, koska näillä alueilla jatkui neuvostovastainen sissisota 1950-luvulle saakka.
Laajemmin käsitettynä Länsi-Ukraina on se alue, missä on suoritettu rajakiistoja Itävallan (Galitšia) sekä Preussin ja Venäjän (Volynia) kuin myös Osmanien valtakunnan (Turkki) sekä sen jälkeen Romanian ja Venäjä kesken (Pohjois-Bukovina).
[muokkaa] Galitšia
Nykyisistä Ukrainan hallinnollisista alueista, oblasteista, Lvivin ja Ivano-Frankivskin (vuoteen 1962 Stanislavin alue) sekä Ternopilin alue ovat kuuluneet ensin Galitšian ja Volynin ruhtinaskuntaan, sitten Puolaan ja Itä-Galitšiana Puolan ensimmäisen jaon jälkeen Itävaltaan (v:sta 1867 Itävalta-Unkari). Länsi-Galitšiaan kuului nykyään Puolalle kuuluvia alueita Lublinin seudulta Krakovan seudulle saakka ja se on sekä Itävallan 1772-1918 että myöhemmin myös saksalaisten 1942-1944 muodostama koko Galitšia.
Saksan ja Itävalta-Unkarin ollessa häviämässä ensimmäistä maailmansotaa 1918 kuului Galitšia Lvivissä 1. marraskuuta 1918 Itävalta-Unkarista itsenäiseksi julistettuun Länsi-Ukrainan kansantasavaltaan, mikä liittyi 22. tammikuuta 1919 Ukrainan kansantasavaltaan ja minkä alueelle puolalaiset tulivat keskikesällä 1919 ja neuvostovenäläiset vuotta myöhemmin. Neuvosto-Venäjän ja Puolan välisellä Riian rauhansopimuksella vuodesta 1921 Puolaan, mihin se oli jo kuulunutkin ennen Puolan ensimmäistä jakoa 1772.
Saksan hyökättyä 1. syyskuuta 1939 Puolaan ja Neuvostoliiton ryhdyttyä Itä-Puolaa koskevaan interventioon 17. syyskuuta jälkeen kuului Galitšia syyskuusta 1939 kesäkuuhun 1941 Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan ja lokakuuhun 1944 saakka Saksan Ukrainan kenraalikuvernementtiin ja jälleen sen jälkeen jälleen Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
[muokkaa] Volynia
Volyniaan kuuluvat Galitšian pohjoispuolella olevat Volynsin ja Rivnen alueet. Ne ovat kuuluneet Kiovan suuriruhtinaskuntaa seuranneeseen Galitsian ja Volynin ruhtinaskuntaan, mitkä joutuivat Puola-Liettuan haltuun sekä kolmannessa Puolan jaossa 1795 Preussin ja Venäjän keskenään jakamiksi.
[muokkaa] Pohjois-Bukovina
Bukovina kuuluu puoliksi Romanialle ja se sijaitsee Galitšian eteläpuolella. Siihen liittyy Pohjois-Bukovinana Ukrainan Tšernivtsin alue. Alueen valtasivat venäläiset Osmanien valtakunnalta 1768-1774 kestäneessä Venäjän ja Osmanien valtakunnan välisessä sodassa, mutta se päätyi lopulta Itävallalle ja Itävalta-Unkarin purkauduttua alueen valtasi Etelä-Bukovinaakin hallussaan pitävä Romania 8.-11. marraskuuuta 1918. 1914 puolueettomaksi julistautunut Romania oli liittynyt 1916 ensimmäiseen maailmansotaan ympärysvaltojen puolelle Itävalta-Unkaria ja Saksaa vastaan.
Ranskan antauduttua Saksalle toukokuussa 1940 alkoi Neuvostoliitto Saksan kanssa 23. elokuuta 1939 solmimansa sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan perusteella vaatia Romanialta Venäjän väliaikaisen hallituksen alkuaikoina Romaniaan liittyneen Bessarabian (nykyisin Moldova) lisäksi Neuvostoliitolle myös Pohjois-Bukovinaa samoin kuin myös Hertzan aluetta, mistä Romanian oli luovuttava kesällä 1940 Neuvostoliitolle samoin kuin myös Transsilvaniasta Unkarille.
Saadakseen alueensa Neuvostoliitolta takaisin liittyi Romania operaatio Barbarossaan, Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan ottaen haltuunsa Pohjois-Bukovinan heinäkuusta 1941 syyskuuhun 1944 saakka, jolloin Neuvostoliitto sai alueen takaisin.
