Läntinen Zhou-dynastia

Wikipedia

Läntinen Zhou-dynastia (西周 [Xi Zhou]) hallitsi Kiinassa 1066 – 771 eaa. Tämä oli osa Zhou-dynastiaa.

(Tällä sivulla nimet ovat ensin pinyin-latinisaatiolla kirjoitettuna, sitten perinteisillä merkeillä ja tämän jälkeen sulkeissa yksinkertaistetuilla merkeillä, mikäli nämä poikkeavat perinteisistä merkeistä. Katso myös huomautus itä-aasialaisista nimistä.)

Zhou-dynastian ensimmäinen kuningas, "hienostunut" tai "kultivoitunut" kuningas Wen 周文王 [Zhou Wen Wang], kukisti Shang-dynastian viimeisen, turmeltuneen kuninkaan taivaallisella mandaatilla (天命 [tian ming]). Oraakkelinluukirjoituksia ja historiallisia dokumentteja tarkastellessa on selvinnyt, että Shang-dynastian alueen valtaus oli Zhou-kansan itään levittäytymisen tulos, mutta ilmeisesti tämä tuli Shang-kuninkaiden kannalta melko yllättäen. Pääkaupungin siirrot Binistä 豳 (tai 邠) Qishaniin 岐山 tai Haoon 鎬 (镐) on voitu todistaa arkeologisesti. Zhou siirtyi Fenjoelta 汾水 Weijoen 渭水 laaksoon Shaanxissa noin 1150 eaa. ja asettui barbaariheimojen rong 戎 ja di 狄 seuraan.

Zhoun hallinto ei ollut turvattu Shangin kukistumisen jälkeen. Kuningas Wun 周武王 omat velipuolet haastoivat hänen valta-asemansa. Vasta oman perheensä päihitettyään hän saattoi perustaa valtakunnan, joka sitten levisi nopeasti Shang-valtioiden vanhojen rajojen ylitse.

Kuningas Wu pyysi ennen kuolemaansa velipuoliaan, Zhoun herttuaa Dania 周公旦 [Zhou Gong Dan] ja Shan herttuaa Shitä 召公奭 [Shao Gong Shi], auttamaan nuorta kuningas Chengiä 周成王 [Zhou Cheng Wang] maan hallitsemisessa. Herttua Dan, pikemminkin kuin itse kuninkaat, tunnetaan myöhemmissä kirjoituksissa kiinalaisen sivistyksen perustajana. Sanotaan, että hän keksi historiankirjoituksen, hallituksen idean ja siankärsämön (蓍 [shi]) juurista ennustamisen.

Zhoulla oli kaksi pääkaupunkia, Zongzhou 宗周 (lähellä Xi'ania) dynastian kotimaita ja Chengzhou 成周 (tai Luoyi 雒邑; lähellä Luoyangia) idässä, Shang-kulttuurin alkulähteillä. Zhoun valta ylsi nykyisestä Shaanxista Shandongin niemimaalle ja nykyisen Pekingin alueelle. Etelän ja lännen barbaarit, siis ei-kiinalaiset, olivat kuitenkin riittävän voimakkaita haastaakseen Zhoun. Nykyisen Jiangsun xu-kansa 徐 hyökkäsi peräti itäiseen pääkaupunkiin kuningas Mun 周穆王 hallituskaudella. Kuningas Zhaon 周昭王 sotaretki eteläistä chu-kansaa 楚 vastaan puolestaan epäonnistui. Hyökkäys Quanrongiin 犬戎 tai Xianyuniin 玁狁 770-luvulla eaa. ajoi Zhoun eliitin pakosalle läntisestä pääkaupungista. He asettuivat Chengzhouhun, mutta tämä tapahtuma osoitti ensimmäistä kertaa arojen sotilaiden ylivertaisuuden maata viljeleviin kiinalaisiin verrattuna.

[muokkaa] Hallitsijat

(Wang 王 tarkoittaa kuningasta; käännöstä herttua tällä sivulla käytetään arvonimestä wujue 五爵.)

Zhou Wuwang 周武王 (Ji Fa 姬發 (姬发)), Zhoun ensimmäinen kuningas, noin 1050 eaa.
Zhou Chengwang 周成王, joka hallitsi enonsa, Zhoun herttuan Danin, 周公旦 avulla
Zhou Kangwang 周康王
Zhou Zhaowang 周昭王
Zhou Muwang 周穆王
Zhou Gongwang 周共王
Zhou Yiwang 周懿王
Zhou Xiaowang 周孝王
Zhou Yiwang 周夷王
Zhou Liwang 周厲王, 878 - 841 eaa.
Hallitsijaton kausi 共和, 841 - 828 eaa. Lun herttua Zhou ja Yanin herttua Shao hallitsivat lapsikuninkaan puolesta
Zhou Xuanwang 周宣王, 827 - 782 eaa.
Zhou Youwang 周幽王, 781 - 770 eaa.

[muokkaa] Elämä ja kulttuuri

Zhoun kulttuuri ennen Shang-dynastian kukistamista oli ilmeisesti Weijoen laakson paikallisten kulttuurien sekoitus. Shangin alueita vallatessaan Zhou omaksui Shangin kulttuuripiirteet. He käyttivät lähes samaa kilpikonnanluista ennustamista, samoja pronssin valamistapoja ja samoja hautausriittejä kuin Shang-kuninkaat. He kehittivät kuitenkin myös oman astioiden koristelutavan, joka poikkesi selvästi Shang-dynastian koristeluista.

Historialliset tapahtumat Zhou-kaudella kirjattiin muistiin bambusta tehtyihin liuskoihin, mutta niitä ei ole säilynyt. Tekstejä on kuitenkin vuosisatojen ajan kopioitu, ja suuri osa niistä on siten edelleenkin luettavissa. Näistä kirjoituksista on tullut myös kungfutselaisuuden klassikoita. Oleellisia kirjoja ovat:

Shangshu 尚書 (尚书) tai Shujing 書經 (书经), sananmukaisesti "Vanhan ajan tekstit", joka on kokoelma puheita ja keskusteluja Xia-, Shang- ja Läntisen Zhou-dynastian ajoilta.
"Laulujen kirja" (Shijing 詩經 (诗经)) on kokoelma hymnejä, arvosteluja ja suosittuja uskonnollisia lauluja Läntisen Zhoun ja Kevättä ja syksyä -kausilta.
"Muutosten kirja" (Yijing 易經 (易经)), kirja joka opettaa siankärsämöstä ennustamisen ja jota väitetään kuningas Wenin tai Zhoun herttuan kokoamaksi.

[muokkaa] Muutokset yhteiskunnassa

Hallitun alueen laajuuden vuoksi alueellisiksi hallitsijoiksi oli saatava luotettavia henkilöitä. Täten erityisesti lähellä pääkaupunkia nimitettiin valtaan sukulaisia. Toinen seuraus laajasta valtakunnasta oli byrokratian tarve. Kirjurintoimistosta (shi 史) tuli huomattavan tärkeä. Valtasuhteet muuttuivat: nyt kuninkaat olivat yksinkertaisesti virkamiesten päämiehiä. Alueellisiksi johtajiksi nimitetyt sukulaiset kävivät sukupolvien vaihtuessa etäämmiksi, ja niin ollen alueet alkoivat etääntyä kuninkaasta ja itsenäistyä. Runoista ja muista kirjoituksista tuli yksilöllisempiä, ja niissä saatettiin ilmaista omia mielipiteitä hallitsevasta luokasta. Kirjallisuudessa siirryttiin uskontokeskeisyydestä kohti maailmankuvaa, jossa luonto ja ihmiset olivat keskeisessä asemassa. Ihmiset vastasivat omasta elämästään sen sijasta, että esi-isät tai Taivas olisivat tehneet sen heidän puolestaan.

[muokkaa] Läntisen Zhoun kukistuminen

Zhou-dynastia oli naapuriheimojen jatkuvien hyökkäysten kohteena. Kungfutselaiset historioitsijat syyttivät kuningas Youta 周幽王 avustajansa Baosin 褒似 kuuntelemisesta, mikä teki hänestä "turmeltuneen". Kuningas You oli perustanut merkkituliin pohjautuvan varoitusjärjestelmän barbaarien hyökkäysten varalle, mutta Baosi väärinkäytti järjestelmää useita kertoja. Niinpä kun Quanrongin 犬戎 paimentolaiset todella hyökkäsivät, kukaan ei kiirehtinytkään aseisiin. Pakeneva Zhoun eliitti joutui kaivamaan arvokkaat pronssiastiansa maan kätköön, nykypäivän arkeologien iloksi.

Shang-dynastian aikainen kulttuurikehitys muovautui selkeän kiinalaiseen tyyliin Zhou-dynastian aikana. Taide-esineistä tuli käytännöllisempiä, Taivas nähtiin vain hyväksyvänä tai tuomitsevana tahona (se lähetti tulvia, kuivuutta, maanjäristyksiä ja auringonpimennyksiä), ja rakennuksista ja hallintobyrokratiasta tuli osa perinteistä kiinalaista valtiota, ajattelua ja taidetta. Läntisestä Zhou-dynastiasta tuli malli kiinalaisen imperialismin historialle, sillä se näki yhdenmukaisuutta siinä, missä itse asiassa oli kulttuurista ja etnistä erilaisuutta.