Laitakari (Oulu)
Wikipedia
| Laitakari {{{nimi-muu}}}
|
|
 |
|
| Laitakari Oulunsalon Riutunkarista nähtynä | |
| Väkiluku | asumaton |
| Pinta-ala | 1,1 ha |
| Sijainti | |
| Kunta | Oulu |
| Hallintoalue | {{{alue}}} |
| Valtio | {{{valtio}}} |
| Tärkeimmät kielet | {{{kielet}}} |
| Saariryhmä | |
| Suurin kaupunki | |
| Asutuskeskukset | |
Laitakari on asumaton saari Oulun kaupungin edustalla Saapaskarinselällä Perämerellä. Läheiset saaret ovat Saapaskari, Äijänkumpele ja Korkiakari. Pieni moreenisaari on merenkulkijoiden keskuudessa tunnettu vuonna 1851 valmistuneesta puisesta tunnusmajakastaan, joka edelleen toimii väyläohjauslaitteena, opastaen veneilijöitä Hailuodon pohjoispuolitse kulkevalle 2,4 metrin väylälle.
Saaren lähistöllä lepää myös tuntematon, noin vuonna 1825–1875 uponnut puinen laivanhylky, ns. Laitakarin malmihylky. Hylky on muinaismuistolain suojelema museohylky, jonka tutkimisesta vastaa Pohjois-Pohjanmaan museo yhteistyössä sukellusseura Oulun Vesimiehet ry:n kanssa.
[muokkaa] Laitakarin tunnusmajakka
Saarella on ollut merimerkki on 1750-luvulta lähtien. Nykyinen puurakenteinen tunnusmajakka on valmistunut 1851. Merimerkin alaosa on avoin, ja se seisoo moreeniin kiilatujen puuparrujen varassa. Tornin huippuosa on ollut aina väritykseltään punainen.
