Lavajärven motti

Wikipedia

Lavajärven motti sijaitsi Lavajärven kylän ympäristössä ja sen muodostuminen alkoi I/JR 36:n edettyä Ala-Lavajärven ja Saarijärven välisen kannaksen kautta Uomaa-Lemetti väliselle tielle 28.12.1939. Kyseinen hyökkäys liittyi IV Armeijakunnan vastahyökkäykseen, jonka tavoitteena oli Suomen alueelle tunkeutuneiden puna-armeijan 56. Armeijakunnan joukkojen tuhoaminen.

Ns. suuren vastahyökkäyksen katsotaan varsinaisesti alkaneen 6.1.1940, mutta I/JR 36:n eteneminen mainittuun armeijakuntaan kuuluneen 18.Divisioonan päähuoltotielle oli ns. esinäytös (joka osaltaan mahdollisti hyökkäyksen onnistumisen) tulevalle hyökkäykselle.

Alkujaan tämä motti sijaitsi 13. Divisioonan alueella, mutta (??.??.????) tapahtuneen divisioonien välirajan siirron yhteydessä motti siirtyi 12.Divisioonan alueelle, mikä osittain selittää 12.Divisioonan joukkojen (JR 36:n) käytön alueella.

Sisällysluettelo

1 Motin synty
2 Toimet mottia vastaan ja sen kukistuminen
3 Sotasaalis
4 Katso myös

[muokkaa] Motin synty

IV Armeijakunnan varsinaisen vastahyökkäyksen alkaessa Lavajärven kylästä pohjoiseen sijaitseviin metsiin oli sijoitettu Taisteluosasto Lohikäärme, jonka komentajana toimi eversti Pietari Autti.

6.1.1940 alkaneen vastahyökkäyksen lähdettyä käyntiin kohti etelää jäivät vihollisen JR 97 eräät osat ilman tieyhteyttä omiin joukkoihinsa Lavajärven alueella. Alueelta oli kuitenkin periaatteessa jatkuvasti yhteys (metsien kautta) etelässä oleviin muihin neuvostojoukkoihin. Puna-armeijan yksiköiden heikon maastoliikkuvuuden ja talviolosuhteiden vuoksi alue oli kuitenkin lähes yksinomaan ilmateitse tapahtuvan huollon varassa.

10.1.1940 todettiin Lavajärven kylään jääneen melko suuret määrät neuvostojoukkoja.

Varsinaisesti motti alkoi muodostua 19.1.1940 jälkeen kun II/JR 37 siirtyi alueelle aluksi kylän pohjoisesta kiertäen.

20.1.1940 II/JR 37 hyökkäsi Lavajärven kannaksilla olleiden vihollisen JR 97 joukkojen kimppuun, jotka taisteluiden seurauksena vetäytyivät Lavajärven kylään. II/JR 37:n joukot aloittivat myös levittäytymisen kylän eteläpuoliseen maastoon.

29.1.-3.2.1940 puna-armeija teki laajamittaisen motin avustamisyrityksen hiihtojoukoilla, joiden torjuntaan II/JR 37 osallistui.

3.2.1940 pääsivät viimeiset neuvostojoukot mottiin ilman tappioita.

Motti alkoi olla valmis.

[muokkaa] Toimet mottia vastaan ja sen kukistuminen

Suomalaisjoukot eivät tehneet mottia vastaan yhtään hyökkäystä vaan motissa olevat joukot olivat itse poikkeuksellisen aktiivisia (muihin motteihin nähden) ja yrittivät useita kertoja murtautua pois motista omien joukkojensa yhteyteen.

Motin eteläpuolisten avustusyritysten aikana motin joukot pyrkivät vain yksittäisin partioin omien joukkojensa yhteyteen.

7.2.1940 motin joukot yrittivät ensimmäisen kerran murtautua ulos saarroksista. 4./JR 37 torjui kuitenkin tämän yrityksen.

8.2.1940 motin joukot yrittivät uudelleen poismurtautumista, mutta jälleen 4./JR 37 torjui yrityksen.

14.2.1940 illalla noin komppania vahvuinen osasto lähti motista etelään. Ulosmurtautumista yrittävät joukot lyötiin kuitenkin hajalle noin kahden kilometrin päässä (etelään) II/JR 37:n toimesta.

15.2.1940 loputkin motissa olleet puna-armeijan joukot lähtivät pyrkimään kohti etelää parin panssarivaunun saattamina. Suomalaiset etenivät kylään ja totesivat sen tyhjäksi.