Layne Staley
Wikipedia
Layne Staley (1967–2002) oli Alice In Chains -grunge/metal yhtyeen laulaja ja biisintekijä vuodesta 1987 aina kuolinvuoteensa, 2002 asti. Staley tuli erityisen hyvin tunnetuksi omintakeisesta, upeasta laulutyylistään sekä synkistä sanoituksistaan. Häntä pidettiin Alice In Chainsin todellisena sieluna, Jerry Cantrellin ollessa yhtyeen sydän. Layne Staley on edelleen pidetty hahmo rockpiireissä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Layne Thomas Staley syntyi Kirklandissa, Washingtonin osavaltiossa 22. elokuuta 1967. Hän aloitti muusikonuransa ensiksi rumpalina kahdentoistavuoden iässä, mutta vaihtoi myöhemmin kiinnostuksen kasvaessa laulamiseen. Vanhemmat erosivat Laynen ollessa seitsemän vuotias. Hänen isänsä Phil Staley jätti vaimonsa ja lapsensa Laynen vielä ollessa nuori. Tällä oli suuri vaikutus Staleyn elämään myös myöhemmällä iällä. Tulevaa AIC vokalistia pidettiin teini-iässä varsin omituisena tyyppinä. Todellisuudessa hän oli kuitenkin taiteellinen ja tiedonjanoinen nuorimies. Taiteellisuudesta esimerkkeinä Staleyn myöhemmin suunnittelemat Alice In Chains Sun-logo ja Mad Seasonin Above-albumin kansilehdet.
[muokkaa] Ura, huumeet ja kuolema
[muokkaa] Uran alkuvaiheet
Ennen Alice In Chains -yhtyeen muodostumista, Staley esiintyi useissa Seattlen undergroundbändeissä. Tosin silloin vielä rumpalina, joka lauloi toisinaan. Hänellä oli muun muassa bändi nimeltä Alice N' Chains, josta Alice In Chains myöhemmin sai nimensä. Vuonna 1987 Staley sitten tapasi Jerry Cantrellin eräissä juhlissa Seattlessa. Miesten kemiat sopivat yhteen ja he päättivät perustaa bändin, johon myöhemmin liittyivät mukaan rumpali Sean Kinney ja basisti Mike Starr (joka vuonna 1993 vaihtui Mike Ineziin). Staleysta tuli yhtyeen laulaja. Hän myös sanoitti monia biisejä sekä teki kokonaan sellaiset kappaleet kuten Angry Chair ja Hate To Feel albumille Dirt.
[muokkaa] Alamäki alkaa
Huumeet tulivat mukaan Staleyn elämään 90-luvun alussa. Vuonna 1992 julkaistu Dirt albumi on oiva esimerkki päihteiden vaikutuksesta Staleyn sekä myös Cantrellin musiikin teossa. Staleyn jatkuva kamppailu varsinkin heroiinin kanssa, aiheutti sen, että AIC:n viimeiseksi studiotuotokseksi jäi Alice In Chains-albumi, joka julkaistiin vuonna 1995. Yhtye ei koskaan virallistanut hajoamispäätöstään, mutta vuoden 1995 jälkeen ei uutta biisimateriaalia (albumin muodossa) heiltä koskaan enää julkaistu. Layne Staleylla oli Alice In Chainsin lisäksi myös sivuprojekti nimeltään Mad Season. Tähän yhtyeeseen kuului Staleyn lisäksi muuan muassa Pearl Jam-kitaristi Mike McCready. Mad Seasonin ainoaksi julkaisuksi jäi debyyttialbumi Above, joka ilmestyi vuonna 1995. Staley keikkaili tämän kokoonpanon kanssa vain muutaman kerran. Tässä vaiheessa hän oli jo pahasti koukussa heroiiniin.
[muokkaa] Viimeiset vaiheet
Alice In Chains vokalisti vajosi entistä enemmän syvemmälle huumeisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä Demri Parrotin kuoltua vuonna 1996. Mies ei tästä koskaan toipunut ja hänen alamäkensä vain yltyi entisestään. Lopulta Staley menehtyi 5. huhtikuuta 2002 heroiinin ja kokaiinin yliannostukseen Seattlen asunnollaan (University District apartment)[1]. Hänen ruumiinsa löydettiin vasta paria viikkoa myöhemmin kuolemasta, 20. huhtikuuta. Huumeongelmiensa vuoksi Staley pysytteli viimeiset elinvuotensa poissa julkisuudesta, eläen lähes täysin eristäytyneenä. Hän tuskin piti yhteyttä edes äitiinsä tai siskoonsa viimeisinä elinkuukausinaan. Kuitenkin tästä poiketen Staley antoi haastattelun vain kaksi kuukautta ennen kuolemaansa argentiinalaiselle kirjailijalle, Adriana Rubiolle. Tämä haastattelu jäi Layne Staleyn viimeiseksi ja on luettavissa Rubion kirjasta, Layne Staley: Angry Chair. Alla muutama katkelma haastattelusta [2].
"I know I'm dying," he rasped through missing teeth. "I'm not doing well. Don't try to talk about this to my sister Liz. She will know it sooner or later."
"This f---ing drug use is like the insulin a diabetic needs to survive," he said. "I'm not using drugs to get high like many people think. I know I made a big mistake when I started using this sh--. It's a very difficult thing to explain. My liver is not functioning and I'm throwing up all the time and sh---ing my pants. The pain is more than you can handle. It's the worst pain in the world. Dope sick hurts the entire body."
"I know I'm near death," he said. "I did crack and heroin for years. I never wanted to end my life this way. I know I have no chance. It's too late. I never wanted [the public's] thumbs' up about this f---ing drug use. Don't try to contact any AIC (Alice in Chains) members. They are not my friends."
"My world became a nightmare," he said. "There were just shadows around me. I got a call saying that my dad had died, but my family always knew he was around doing all kind of drugs. Since that call I always was wondering, 'Where is my dad?' I felt so sad for him and I missed him. He dropped out of my life for 15 years."
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit ja EP:t
[muokkaa] Alice In Chains
- We Die Young EP - heinäkuu 1990
- Facelift - 20. elokuuta 1990
- Sap EP - 21. maaliskuuta 1992
- Singles - Original Motion Picture Soundtrack - 1992
- Dirt - 29. syyskuuta 1992
- Last Action Hero - Original Motion Picture Soundtrack - 8. kesäkuuta 1993
- Jar of Flies EP - 25. tammikuuta 1994
- Alice In Chains - 7. marraskuuta 1995
- Unplugged - 30. heinäkuuta 1996
- Nothing Safe: Best Of The Box - 29. kesäkuuta 1999
- Music Bank - 26. lokakuuta 1999
- Live - 5. joulukuuta 2000
- Greatest Hits - 28. elokuuta 2001
- The Essential Alice In Chains - 5. syyskuuta 2006
[muokkaa] Mad Season
- Above - 15. maaliskuuta 1995
[muokkaa] Muut julkaisut
- Desire Walks On - 16. marraskuuta 1993 (vierailevana artistina Heart-yhtyeen kappaleella Ring Them Bells)
- L.O.V Evil - 15. joulukuuta 1995 (vierailevana artistina Second Coming-yhtyeen kappaleella It's Coming After)
- The Faculty Soundtrack - 15. joulukuuta 1998 (päävokalisti Pink Floyd-coverissa Another Brick In The Wall)
