Lehtotikankontti
Wikipedia
| Lehtotikankontti | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Tikankontti |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Lehtotikankontti (Cypripedium calceolus) on lehdoissa, lehtoniityillä, letoilla ja lettokorvissa kasvava, kalkkipitoista maaperää suosiva, 20-60 cm korkea, monivuotinen ruoho. Se kukkii kesä-heinäkuussa kookkaimmillaan 10 cm levein kukin, joissa on sitruunankeltainen, konttimainen huuliosa ja ruskehtavat kehälehdet. Tikankonttia kasvaa Suomessa luonnonvaraisesti harvinaisena Ahvenanmaalla ja Etelä-Hämeessä sekä hieman yleisemmin Itä- ja Pohjois-Suomessa Kuusamoon ja Kemin Lappiin asti ulottuvalla vyöhykkeellä. Kasvi on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu laji. Lajia esiintyy laajalti Euroopassa ja Aasian viileissä osissa. Viittaukset Pohjois-Amerikasta löytyviin yksilöihin koskevat väritykseltään saman kaltaista lajia C. parviflorum. Lehtotikankontti on harvinaistunut Euroopassa muun muassa liiallisen keräyksen vuoksi, ja nykyään lajia tuodaan laittomasti Eurooppaan ainakin Kiinasta.
Tikankontin latinankielisen nimen alkuosa juontuu Afrodite-jumalattaresta, joka on tunnettu muinoin Kyproksella Kypris-nimisenä. Kreikan sana pedium tarkoittaa tohvelia. Lajinimessä calceolus toistuu jalkinemääritelmä muodossa "pieni tohveli".
Tikankontti on luokiteltu usein kämmekkäkasvien (Orchidaceae) heimoon kuuluvaksi. Useimmista kämmeköistä poiketen tikankonteilla ja lähisuivuilla (Paphiopedilum, Mexipedium, Selenipedium ja Mexipedium) on kaksi toimivaa hedettä (suurimmalla osalla kämmekkäkasveista vain yksi) ja niinpä muun muassa 1990-luvun lopulla se on luokiteltu Suomessa Liliales-lahkon alaiseen omaan tikankonttikasvien (Cypripediaceae) heimoon kuuluvaksi (lähde: Retkeilykasvio, 1998). Viime aikoina lajia on yhä enemmän alettu käsitellä kämmekkäkasveihin kuuluvana, mutta asiasta on vielä erimielisyyttä. Nykyään kämmekkäkasvien myös ajatellaan kuuluvan lahkoon Asparagales.
Luonnosta siirretyt tikankontit eivät yleensä selviä puutarhaan siirrettyinä välttämättömän juurihäirinnän vuoksi. Siksi viljeltyjen, ruukussa juuristonsa kasvattaneiden kasvien hankkiminen on kannattavaa; Euroopassa se on myös ainoa tapa saada laji puutarhaan laillisesti.
[muokkaa] Lähteet
- Retkeilykasvio (toim. Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen, Pertti Uotila). Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki, 1998. 4. p ISBN 951-45-8167-9
- Suomen luonnonkasvit. Valitut Palat. 1995. 2. p ISBN 951-584-059-7
- Suomen luonto. Kasvit. Osa 2. (toim. Seppo Vuokko, Janne Lampolahti, Henry Väre, Veikko Neuvonen, Marja-Liisa Saarni). Weilin+Göös. 1995. ISBN 951-35-5595-X
- Uusi värikuvakasvio (toim. Heikki Väänänen; 2. painos: Arto Kurtto). WSOY. Porvoo, 1995. 7. p ISBN 951-0-15608-6
