Luhtahuitti
Wikipedia
| Luhtahuitti | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Luhtahuitti (Porzana porzana) on lintu, jonka moni on kuullut, mutta todella harva nähnyt. Tämä kosteikkojen piileskelijä toistelee yöllä monotonisesti "huit... huit... huit...". Linnun näkeminen on erittäin hankalaa, muuttomatkalla joskus yllättävissä paikoissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Luhtahuitilla on lyhyt, suora nokka, joka on tyvestä punainen ja muuten keltainen. Sillä on siniharmaa rinta ja sen ruskeahkolla selkäpuolella on tumma raita. Kyljissä on valkeat pilkut. Pitkävarpaiset jalat ovat vihreät ja pyrstö lyhyt. Naaras on koirasta hiukan täplikkäämpi ja väritykseltään himmeämpi. Nuori lintu on ruskea ilman valkoisia pilkkuja. Luhtahuitin pituus on 20–24 senttimetriä, siipien kärkiväli 37–42 senttimetriä ja se painaa 55–145 grammaa.
Vanhin suomalainen rengastettu luhtahuitti on ollut 3 vuotta 1 kuukauden 8 päivää vanha.
[muokkaa] Levinneisyys
Luhtahuitti pesii Euroopassa ja Länsi-Aasiassa, talvehtii Afrikassa ja Intiassa. Läntisessä Euroopassa pesii 50 000–70 000 paria, idässä runsaampi. Suomen pesimäkanta on noin 1 500 paria. Muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhti-toukokuussa ja lähtee syys-lokakuussa. Luhtahuitti on yömuuttaja.
[muokkaa] Elinympäristö
Erilaisilla kosteikoilla, tavallisimmin märillä rantaluhdilla. Toisinaan myös ruovikoissa ja osmankäämiköissä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Luhtahuitti tekee 6–15 munaa maassa esimerkiksi rantakosteikon kuivalla kohdalla olevaan pesään. Molemmat emot hautovat noin 3 viikkoa, ja hoitavat yhdessä mustia untuvikkoja, jotka ovat pesäpakoisia, ja saavuttavat lentokyvyn noin 5 viikon ikäisinä.
[muokkaa] Ravinto
Luhtahuitti syö lähinnä vedessä ja liejussa eläviä hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Syö toisinaan myös pikkukaloja ja vesikasvien osia.
[muokkaa] Lähteet
Suomen ja Euroopan linnut, Gummerus (2001)
