M/S Apollo

Wikipedia

Apollo
Aluksen laji	Matkustaja-autolautta
Vesillelasku	19. joulukuuta 1969
Luovutus	2. toukokuuta 1970
Suurin pituus	108,72 m
Perpendikkelipituus	96,50 m
Suurin leveys	17,25 m
Mallattu leveys	17,20 m
Suurin syväys	4,598 m
Mallisivukorkeus	6,00 m
Bruttovetoisuus	Apollo 4238 Olau Kent 4371
Nettovetoisuus	Apollo 1814 Olau Kent 2125
Nopeus	18,5 solmua (34 km/h)
Jääluokka	1A

M/S Apollo valmistui vuonna 1970 Viking Linen ruotsalaiselle osakasvarustamolle Rederi AB Slitelle. Laivan valmisti rakennusnumerolla 560 länsisaksalainen Jos. L. Meyerin telakka, joka sijaitsee Papenburgissa, ja joka tunnetaan nykyään nimellä Meyer Werft. M/S Apollo oli ensimmäinen yhdeksästä ns. ”Papenburgin sisariksi” kutsutuista aluksista, joita toimitettiin Viking Linen eri osakasvarustamoille vuosina 1970 - 1974 kaikkiaan kuusi alusta, sekä lisäksi meksikolaiselle laivanvarustamolle kolme alusta.

[muokkaa] Alus

Pitkän uransa aikana alukselle on tehty useita teknisiä ja sisustuksellisia uudistuksia, joten seuraavat tiedot kuvaavat alkuaikojen Apolloa ellei toisin mainita.

Apollon sisätilat suunnitteli sisustusarkkitehti Robert Tillberg, mutta aluksen ulkoisista muodoista vastasi valmistajatelakka. Apollon kullakin kannella oli oma erityistehtävä, mikä oli uutuus 1970-luvun laivanrakennuksessa. Yksi kansi oli varattu hiljaiseksi tilaksi hyttejä varten. Ruokasalit, kahvilat ja salongit sijaitsivat ravintolakannella ja omalla kannellaan olivat myös baari ja tanssisalonki. Matkustajien käytössä oli suurmyymälä (super-market) ja useita pienempiä myyntipisteitä sekä tietenkin sauna. Pikkulapsia varten oli hoitohuone ja vanhemmille lapsille oma leikkitila.

Valmistuessaan Apollossa oli 99 hyttiä, joissa oli vuode 222 matkustajalle. Lentokoneistuimen kaltaisia nojatuoleja oli 102 kappaletta ja istuinpaikkoja kansilla kaikkiaan 840. Kaikkiaan alus sai kuljettaa 1 200 matkustajaa. Henkilöautoja Apollo pystyi ottamaan 260–270 kappaletta tai niiden sijaan 26 yhdistelmäajoneuvoa. Autokannen korkeus oli 4,3 metriä ja pinta-ala 2 500 neliömetriä. Peräportin leveys oli 8 m ja korkeus 4,4 m, keulaportti oli 4 m levyinen ja 4,4 m korkuinen.

Apollo oli jaettu 13 vedenpitävään osastoon ja paloturvallisuutta paransi sprinkler-järjestelmä. Aluksen keulapaksunnoksen eli bulbin, jonka tilavuus on 75 m³, lasketaan nopeuttavan aluksen kulkua 0,5–0,75 solmua (0,9–1,4 km/h). Täydestä vauhdista Apollo pysähtyy puolentoista aluksenmitan matkalla ja sen kääntösäde on kaksi aluksenmittaa.

[muokkaa] Koneisto

Apollossa oli alkujaan kaksi Kölnissä valmistetua 12-sylinteristä Klöckner-Humboldt-Deutz SBV 12 M 350 V-mallista dieselmoottoria, joiden yhteisteho oli 5884 kW (8 000 hv). Moottorien kierrosnopeus oli 350 kierrosta minuutissa, sylinterien halkaisija 400 mm ja iskun pituus 500 mm.

Vuonna 1982 alusta uudistettiin ja pääkoneiksi tuli kaksi länsi-saksalaisen Maschinenfabrik Ausburg-Nürnberg (MAN AG) -yhtiön valmistamaa 9-sylinteristä dieselmoottoria. Niiden yhteisteho on 6620 kW (9 000 hv), sylinterien halkaisija 320 mm ja iskun pituus 360 mm.

Valmistuessaan aluksessa oli kolme Deutz-apukonetta, joiden yhteisteho oli 1765 kW (3 x 800 hv = 2 400 hv). Myös hätädieselaggregaatti oli Deutz-merkkinen. Apollon kaksi KaMeWa-potkuria pyörivät 350 kierrosta minuutissa. Keulassa olevan Jartram-ohjauspotkurin teho oli 474 kW (645 hv) ja peräsinkone oli Tenfjord-merkkinen.

[muokkaa] Aluksen vaiheet

[muokkaa] Apollo

Aluksen kastoi Apolloksi Sliten hallituksen puheenjohtajan Carl Bertil Myrstenin puoliso Isabella Myrsten. Slite-varustamon omistaman aluksen kotisatama oli Slite ja se liikennöi Ruotsin lipun alla tunnuksenaan SEWD. Alusta käytettiin vuosien 1970 – 1975 välisenä aikana Viking Linen Naantali – Maarianhamina – Kapellskär sekä myöhemmin mm. Turku – Maarianhamina – Tukholma -reiteillä.

[muokkaa] Olau Kent

Keväällä 1976 Apollo myytiin Tanskaan Olau-Linelle, jolloin sen kotisatamaksi tuli Ribe ja tunnukseksi OUTW. Alus sai tällöin nimekseen Olau Kent ja se liikennöi Tanskan lipun alla.

[muokkaa] Gelting Nord

Vuonna 1980 omistajaksi tuli tanskalainen Nordisk Faergefart ja kotisatamaksi Faborg. Tanskan lipun alla liikennöinyt alus sai nimekseen Gelting Nord ja se kuljetti 222 hyttimatkustajaa ja 638 kansimatkustajaa.

[muokkaa] Benodet

Vuonna 1984 alus sai nimekseen Benodet ja sen kotisatamaksi tuli Nassau. Nordisk Faergefartin edelleen omistama alus siirrettiin Bahaman lipun alle, jolloin sen tunnukseksi tuli C6ZJ. Benodet kuljetti 254 hyttimatkustajaa ja 746 kansimatkustajaa.

[muokkaa] Corbiére

Vuonna 1985 aluksen nimeksi tuli Corbiére. Sen sijaan aluksen omistaja, lippu, kotisatama ja tunnus pysyivät entisinä. Alus palasi uudelleen Suomen liikenteeseen v. 1991 Corbiére-nimisenä. Viron alusrekisteriin merkittynä se kulki Helsinki – Tallinna välillä.

Estonian New Line -varustamon piti aloittaa 2. marraskuuta 1992 liikennöinti Helsingin ja Tallinnan välillä kahdella aluksella. Corbiéren saaman konevian vuoksi varustamon toinen alus, M/S Roslagen, joutui ajamaan Corbiéren vuorot. Corbiéren konevika saatiin korjatuksi Sompasaaressa, mutta kun alusta seuraavana päivänä oltiin siirtämässä Eteläsatamaan se sai pohjakosketuksen, muttei pahoja vaurioita.

[muokkaa] Apollo

Suomen lipun alle laiva siirtyi vuoden 1995 aikana, jonka yhteydessä se myös kastettiin uudelleen alkuperäiselle nimelleen. Helsinki – Tallinna välillä alus kulki usean varustamon alaisuudessa; Estonian New Line, Tallink, sekä Eestin Linjat toimesta. M/S Apollo myytiin Suomesta ulkomaille v.2000 ja on liikennöinyt tämän jälkeen mm. Kanadassa.