Mahtisormus
Wikipedia
Mahtisormukset tai Mahtavat sormukset ovat fiktiivisiä taikaesineitä J.R.R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta.
Keski-Maassa taottiin kaksikymmentä Mahtisormusta. Eregionin haltiat takoivat niistä yhdeksäntoista Sauronilta opituilla taidoilla. Sauron itse takoi kahdennenkymmenennen Mahtisormuksen, Valtasormuksen salassa Tuomiovuoren tulissa. Sauron loi sillä käskyvallan muihin Sormuksiin, ja laittoi suurimman osan mahdistaan tähän Sormukseen. Haltiat tajusivat että Sauron halusi kontrolloida heitä, eivätkä käyttäneet Sormuksiaan. Sauron julisti haltioille sodan, mutta haltiat piiloutuivat, piilottaen Sormukset. Sauron antoi kääpiökuninkaille seitsemän Sormusta (kääpiöt väittävät että haltiat antoivat yhden Durin III:lle) ja yhdeksän Sormusta kuolevaisille ihmisille. Kääpiöt käyttivät Sormuksia luodessaan kaupunkeja, mutta Sauron ei saanut määräysvaltaa heihin. Lohikäärmeet tuhosivat kolme Sormusta ja loput neljä joutuivat Sauronille. Ihmisille, joille annettiin yhdeksän Sormusta, murtuivat, ja heistä tuli Sauronin palvelijoita, Nazgûlit, Sormusvarjot.
Eregionin haltioiden takomiin Sormuksiin Sauron ei koskaan koskenut, vaan ne takoi yksin Celebrimbor. Niitä kutsuttiin nimillä: Narya, Nenya ja Vilya. Niitä pidettiin piilossa koko Kolmas Aika, kunnes Suurin Sormus ja Sauron, tuhottiin.
Ne keille Mahtisormukset annettiin, näkyy selvästi seuraavassa runossa:
- Kolme Sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
- Seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
- Yhdeksän ihmisille, jotka vie tuoni armoton,
- Yksi Mustalle Ruhtinaalle,
- maassa Mordorin joka varjojen saartama on,
- Se Yksi heidät löytää, se Yksi heitä hallitsee,
- se Yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee,
- maassa Mordorin joka varjojen saartama on.
