Mandariinikiina

Wikipedia

Tämä artikkeli kertoo kielestä. Sanan muista merkityksistä on luettelo täsmennyssivulla.

Puhutun kiinan muotoja Kiinassa.

Mandariinikiina eli mandariini - 中国话 (zhōngguóhuà, eli kiinan valtion kieli) tai 普通话, perinteisin merkein 普通話 (pǔtōnghuà, eli yleiskieli) tai taiwanilaisen nimityksen mukaan 国语, perinteisin merkein 國語 (guóyǔ, eli valtion kieli) - on maailman puhutuin kieli (kuitenkin englanti on käytännön kielenä puhutuin). Äidinkielenään sitä puhuu noin 867 miljoonaa ihmistä.

Puhujia on pääasiassa Kiinassa, Taiwanilla, sekä useissa muissa Kaukoidän valtioissa. Mandariinikiina kuuluu sino-tiibetiläisiin kieliin, joita kiinan lisäksi ovat mm. tiibet ja burma. Tästä kielikunnasta mandariinikiina kuuluu siniittisiin kieliin yhdessä muiden niin sanottujen kiinan murteiden kanssa.

[muokkaa] Virallinen asema

Mandariinikiina on Kiinan virallinen kieli. Yleiskieli tästä pohjoisesta kielestä tuli Kiinan tasavaltaa hallinneen Guómíndăng-puolueen päätöksestä 1920-luvulla nimellä guóyǔ, eli valtion kieli, millä nimellä se yhä tunnetaan Taiwanilla. Yleiskielen nimen sille antoivat kommunistit 1950-luvulla.

Kansan päivälehden [1] mukaan vuonna 2004 mandariinikiinaa puhui äidinkielenään 53 prosenttia Kiinan väestöstä, mutta yli 40 prosenttiä kansalaisista ei puhunut sitä lainkaan. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten sitä osataan heikoiten juuri vähän koulutetun väestön keskuudessa.

[muokkaa] Kielioppi

Kiina on peruskieliopiltaan varsin yksinkertainen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan, edes aikamuotoja tai monikkoja ei sellaisenaan ole. Sen sijaan sanajärjestys on oleellinen.

[muokkaa] Sanasto ja lausunta

Mandariinikiinassa on neljä (tai viisi jos neutritooni lasketaan) toonia, eli sävelastetta. Sanojen merkitys eri tooneilla lausuttuna on täysin erilainen. Ensimmäinen tooni on tasainen ja pitkä, toisessa toonissa ääni nousee matalalta korkealle nopeasti, kolmas tooni pysyy matalana hetken ja nousee sitten ylös, ja neljäs tooni laskeutuu nopeasti ylhäältä alas. Esimerkkinä voidaan mainita, että sana "ma" tarkoittaa ensimmäisessä toonissa äitiä, toisessa toonissa hamppua tai pellavaa, kolmannessa toonissa hevosta ja viidennessä toonissa se on kiroilla -verbi. Etelä-Kiinan murteessa, kantonissa, jota puhutaan Hongkongissa, on seitsemän toonia.

[muokkaa] Kirjoitusjärjestelmä

Erilaisia kiinalaisen kalligrafian tyylejä.

Kiinan kirjoitusjärjestelmä on maailman neljänneksi varhaisin, ja vanhin nykyisin käytössä oleva kirjoitusjärjestelmä. Kiinalaisia merkkejä on yhteensä noin sata tuhatta, mutta todellisuudessa käytettyjen merkkien määrä on huomattavasti pienempi. Yleisesti käytettyjä merkkejä on 6763, joista erittäin yleisesti käytettyjä 3755 ja kaikkein käytetyimpiä noin 3000. Alimman kouluasteen (vast. peruskoulun ala-astetta) käytyään kiinalaiset koululaiset ovat oppineet 2000 merkkiä. Varsinkin maaseudulla on paljon ihmisiä jotka eivät jatka koulua tämän pidemmälle. Kiinalaisen sanomalehden lukemiseen riittää tavallisesti noin kolmen-neljän tuhannen merkin tunteminen.