Marlon Brando
Wikipedia
Marlon Brando, Jr. (3. huhtikuuta 1924, Omaha, Nebraska — 1. heinäkuuta 2004, Los Angeles) oli amerikkalainen näyttelijä, joka saavutti kulttimaineen kanonisoituaan metodinäyttelemisen Elia Kazanin elokuvissa Viettelysten vaunu ja Alaston satama. Hänen peräänantamaton luontainen näyttelytyylinsä inspiroi koko länsimaisen populaarikulttuurin mieskuvaa, ja Robert De Niro, Paul Newman ja James Dean kutsuivat Brandoa esikuvakseen. Brando on Actors' Studiossa opiskelleista näyttelijöistä nimekkäimpiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yksityiselämä
Brando syntyi Omahassa, Nebraskassa. Vuonna 1935, kun hän oli 11-vuotias, vanhemmat erosivat ja äiti muutti lapsensa kanssa Santa Anaan Kaliforniaan ja 1937 Libertyvilleen Illinois'hin.
Brando nai näyttelijä Anna Kashfin vuonna 1957. He erosivat vuonna 1959. He saivat yhden pojan, Christian Brandon. Vuonna 1960 Brando nai meksikolaisen näyttelijän Movita Castanedan. He saivat kaksi lasta, Miko Brandon ja Rebecca Brando Kotlinzkyn. Myöhemmin Brando meni naimisiin tahitilaisen kaunottaren Tarita Teriipian kanssa. He saivat kaksi lasta, Teihotu Brandon ja Cheyenne Brandon.
[muokkaa] Näyttelijänura
Marlon Brando esiintyi ensimmäisen kerran valkokankaalla Miehet-elokuvassa 1950, jossa hän esitti vammautunutta sotaveteraania. Hän tavoitteli todenmukaisuutta ja valmistautui rooliin viettämällä kuukauden veteraanisairaalan vuoteessa.
Hänet noteerattiin vasta seuraavana vuonna Stanley Kowalskin roolissa elokuvassa Viettelysten vaunu. Hän sai Oscar-ehdokkuuden parhaan näyttelijän palkinnolle. Ehdokkuus toistui seuraavina kolmena vuonna elokuvissa Viva Zapata 1952, Julius Caesar 1953 ja Alaston satama 1954.
Alastomasta satamasta Brando voitti vihdoin Oscar-palkinnon. Elia Kazanin taidokkaassa teatterimaisessa ohjauksessa Brando hyödynsi metodinäyttelyn opintojaan ja improvisointikykyjään ja loi roolisuorituksen, joka paljastaa jotain uutta joka kerta kun sen näkee. Hän improvisoi suurimman osan Rod Steigerin kanssa käymästään dialogista, jota esittäessään hän istuu taksin takapenkillä.
Brando jatkoi elokuvauraansa rooleilla, jotka uhmasivat ennakko-odotuksia: Enkeleitä Broadwaylla -elokuvassa hän esitti laulavaa Sky Mastersonia, Elokuun teehuone -elokuvassa hän esitti japanilaista tulkkia nimeltä Sakini, Sayonarassa hän oli ilmavoimien lentäjä, ja Nuoret leijonat -elokuvassa hän teki natsiupseerin roolin. Vaikka hän saikin vielä Oscar-ehdokkuuden Sayonarasta, suurin osa hänen energiastaan ja potentiaalistaan oli vaimentunut sitten 1950-luvun alun.
Brandon ura laski yhä alemmas 1960-luvun innottomien roolisuoritusten takia, kun hän esiintyi oudoissa komedioissa ja lännenelokuvissa, Kapina laivalla -elokuvan näyttäessä tietä. Koska Brandoa yleisesti pidettiin vaikeana näyttelijänä, oli hänen uransa vuosikymmenen loppuun mennessä lähes lopussa. Hän esiintyi lähinnä marginaalisissa tai ylibudjetoiduissa elokuvissa.
Brandon viimeiseksi elokuvaksi jäi vuonna 2001 valmistunut Valtikka. Elokuvassa hän näytteli yhdessä Robert De Niron ja Edward Nortonin kanssa.
[muokkaa] Kummisetä
Marlon Brandon rooli Vito Corleonena Kummisetä-elokuvassa nosti hänet takaisin Hollywoodin luonnenäyttelijöiden ehdottomalle huipulle. Francis Ford Coppola innostui välittömästi Brandosta mafiaperheen päänä mutta joutui taistelemaan tuotantoyhtiön kanssa saadakseen tahtonsa läpi. Brandolta vaadittiin koekuvaus, hänen piti esiintyä ilmaiseksi, ja tuotantoyhtiölle vaadittiin vastuuvapaus hänen mahdollisten kommenttiensa varalta. Coppola onnistui tekemään koekuvauksen selittämällä Brandolle tekevänsä maskeeraustestin elokuvaa varten, ja koekuvauksen nähtyään tuotantoyhtiö hyväksyi Brandon elokuvaan. Roolistaan Brando voitti toisen Oscar-palkintonsa.
Brando oli toinen näyttelijä, joka on kieltäytynyt Oscar-palkinnosta (ensimmäinen oli George C. Scott). Hän ei vastaanottanut palkintoa vaan lähetti amerikanintiaani Sacheen Littlefeatherin puolestaan lavalle, ja tämä kertoi buuausten saattelemana siitä, kuinka Hollywood kuvasi hänen kansaansa. Kohtauksesta huolimatta Brando sai Oscar-ehdokkuuden vielä seuraavanakin vuonna Viimeinen tango Pariisissa -elokuvastaan.
[muokkaa] Viimeiset elämänvaiheet
2. heinäkuuta 2004 Brandon asianajaja ilmoitti, että Brando oli kuollut edellisenä päivänä. Asianajaja piti kuolinsyyn salattuna perheen tahdosta ja näin jatkoi Brandon valitsemaa, julkisuudesta ja juorulehdistä pidättäytyvää linjaa. Myöhemmin paljastui, että hän oli kuollut keuhkojen toimintahäiriöön.
Ennen kuolemaansa Brando teki ääniroolit Kummisetä-tietokone- ja videopelin Don Vito Corleonelle ja piirroselokuva Big Bug Manin rouva Sourinalle. Ohjaaja Bryan Singerin mukaan Teräsmiehen paluu -elokuvassa (2006) käytettiin Brandon filmistä Teräsmies (1978) yli jäänyttä materiaalia. Myös Richard Donnerin viimeistelemässä Teräsmies II -elokuvan uudessa versiossa (2006) käytettiin lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, ennen näkemättömiä kohtauksia, joita ei ollut mukana Richard Lesterin ohjaamassa teatteriversiossa (1980).
[muokkaa] Filmografiaa
| Ilmestymisvuosi | Suomenkielinen nimi | Englanninkielinen nimi | Rooli |
| 2006 | Iso Ötökkämies | Big Bug Man | Rouva Sour (äänirooli/animaatio) |
| 2001 | Valtikka | The Score | Max |
| 1997 | Soturi | The Brave | McCarthy |
| 1996 | Tohtori Moreaun saari | The Island of Dr. Moreau | Tohtori Moreau |
| 1995 | Don Juan DeMarco | Don Juan DeMarco | Tohtori Jack Mickler |
| 1990 | Mafiakokelas | The Freshman | Carmine Sabatini |
| 1979 | Ilmestyskirja. Nyt. | Apocalypse Now | Eversti Walter E. Kurtz |
| 1978 | Teräsmies | Superman -the movie | Jor-El |
| 1976 | Missouri | The Missouri Breaks | Robert E. Lee Clayton |
| 1972 | Kummisetä (elokuva) | The Godfather | Don Vito Corleone |
| 1972 | Viimeinen tango Pariisissa | Ultimo tango a Parigi | Paul |
| 1966 | Armottomat | The Chase | Sheriffi Calder |
| 1962 | Kapina laivalla | Mutiny on the Bounty | Fletcher Christian |
| 1961 | Vihan riivaama | One-Eyed Jacks | Rio |
| 1958 | Nuoret leijonat | The Young Lions | Luutnantti Christian Diestl |
| 1955 | Enkeleitä Broadwaylla | Guys and Dolls | Sky Masterson |
| 1954 | Alaston satama | On the Waterfront | Terry Malloy |
| 1953 | Hurjapäät | The Wild One | Johnny Strabler |
| 1953 | Julius Caesar | Julius Caesar | Marcus Antonius |
| 1952 | Viva Zapata | Viva Zapata! | Emiliano Zapata |
| 1951 | Viettelysten vaunu | A Streetcar Named Desire | Stanley Kowalski |
