Martinus IV
Wikipedia
Martinus IV (n. 1210 – 28. maaliskuuta 1285), syntymänimeltään Simon de Brie oli paavi vuosina 1281–1285. Hän syntyi Ranskassa ja sai siellä pappiskoulutuksen ja työskenteli Rouenissa ja Toursissa. de Briestä tuli Ranskan kansleri vuonna 1260 ja seuraavana vuonna kardinaali sekä paavillinen legaatti Ranskassa.
Anjoun Kaarle I sekaantui paavin valintaan vangitsemalla kaksi italialaista kardinaalia, joiden poissa ollessa de Brie voitti äänestyksen helposti. Kiitokseksi Martinus nimitti Kaarlen Roomaan senaattoriksi. Hän myös julisti Bysantin keisarin Mikael VIII Palaiologoksen kirkonkiroukseen, koska tämä oli Kaarlen suunnitelmien tiellä. Neljännestä ristiretkestä alkaen Kaarle oli haaveillut valtakunnan laajentamisesta itään.
Vuonna 1282 Kaarle syrjäytettiin Sisiliassa, ja suojelijaa vaille jäänyt Martinus joutui pakenemaan Roomasta. Hän vietti loppuelämänsä Perugiassa.
| Edeltäjä: Nikolaus III |
Luettelo paaveista
|
Seuraaja: Honorius IV |
