Mata Hari

Wikipedia

Mata Hari postikorttikuvassa.

Mata Hari (s. 7. elokuuta 1876, Leeuwarden, Alankomaat - k. 15. lokakuuta 1917, Pariisi) oli tanssija ja ensimmäisen maailmansodan aikana vakoilusta tuomitun ja teloitetun Margaretha Geertruida Zellen taiteilijanimi.

Sisällysluettelo

1 Aikaisemmat vaiheet
2 Oikeudenkäynti ja teloitus
3 Mata Hari elokuvissa
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Aikaisemmat vaiheet

Zellen isä oli hollantilainen liikemies ja hänen äitinsä oli jaavalaista alkuperää. Zelle muutti Pariisiin vuonna 1903 vietettyään sitä ennen muutamia vuosia Indonesiassa, joka oli silloin Alankomaiden siirtomaa. Zellen elämä ennen Pariisiin muuttoa oli tapahtumarikasta: Zelle epäonnistui pyrkiessään opettajaksi, sai kaksi lasta ja erosi aviomiehestään.

Muutettuaan Pariisiin Zelle elätti itsensä eksoottisena tanssijana sittenmin maailmankuuluksi tulleella taiteilijanimellään Mata Hari. Zelle oli myös ilotyttö ja pidetään mahdollisena, että hänen asiakaskuntaansa kuului Pariisissa vaikuttavia poliitikkoja, diplomaatteja sekä upseereja.

[muokkaa] Oikeudenkäynti ja teloitus

Mata Hari ranskalaisessa pidätyskuvassa 1917

Zellen pidätyksen aiheutti ranskalaisten sieppaama Saksan sotilasattasean Espanjasta lähettämä koodikielinen radioviesti, jossa Zelle nimettiin saksalaiseksi vakoojaksi. Väitetään, että viesti oli tarkoituksella lähettetty käyttäen sellaista koodikieltä, jonka saksalaiset uskoivat ranskalaisten pystyvän purkamaan. Pidätystä seuranneessa oikeudenkäynnissä Zelle todettiin syylliseksi maanpetokseen ja hänet teloitettiin ampumalla 15.10.1917. Zellen oikeudenkäyntiä käytettiin laajasti ranskalaisten sotapropagandassa: sota ei ollut sujunut Ranskan kannalta erityisen hyvin, ja Ranskan poliittinen johto sai Zellestä sopivan syntipukin huonolle sotamenestykselleen. Todellisuudessa Zelle oli luultavasti verraten matalassa asemassa oleva vakooja, joka toimi sekä Ranskan että Saksan hyväksi. Mitään todisteita siitä, että Zelle olisi luovuttanut mitään merkityksellisiä tietoja millekään sodan osapuolista ei ole koskaan esitetty.

Teloituksen jälkeen kukaan ei noutanut Zellen ruumista ja se lahjoitettiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Zellen balsamoitua päätä säilytettiin Ranskan Rikollismuseossa vuoteen 1958.

Kuten koko hänen elämäänsä, myös Mata Harin teloitukseen liittyy useita myyttejä, joiden todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalaista. Erään huhun mukaan teloitusryhmän jäsenten silmät piti sitoa, jotta Mata Hari ei voisi vietellä heitä. Toinen huhu väittää, että Mata Hari lähetti teloittajilleen lentosuudelman ennen kuolemaansa. Kolmas huhu kertoo, että lentosuudelman lähettämisen lisäksi Mata Hari olisi avannut pitkän takkinsa ja paljastanut teloittajilleen alastoman vartalonsa. Eräs huhu taas väittää, että Mata Harin teloituskomppanian sotilaat eivät raaskineet ampua kaunista Mata Haria, vaan ampuivat ohi. Yksi sotilas kuitenkin luuli muidenkin ampuvan, ja näin ollen ampui ainoan surmanluodin suoraan Mata Harin sydämeen.

Yksi tunnetuimmista (ja luultavasti epätodennäköisin) Mata Harin teloitukseen liittyvä huhu kertoo, että ennen teloitustaan Mata Hari olisi ollut erityisen rauhallinen ja kieltäytynyt silmiensä sitomisesta. Tarinan mukaan Pierre de Morrisac niminen mies olisi lahjonut teloitusryhmän lataamaan aseensa paukkupanoksilla ja lavastamaan teloituksen. Jostain syystä aseet kuitenkin ladattiin kovilla, ja de Morrisacin juoni epäonnistui. Tarinan todenperäisyyttä vastaan puhuu se, että tarinan juoni muistuttaa läheisesti Puccinin Tosca-oopperan juonta.

Zelle esiintyi ajoittain myös nimellä Lady MacLeod.

[muokkaa] Mata Hari elokuvissa

Zelleä käsittelevistä elokuvista tunnetuin on vuonna 1931 valmistunut Mata Hari, jonka nimiroolissa esiintyy Greta Garbo. Vuonna 1985 Sylvia Kristel näytteli Mata Haria samannimisessä Curtis Harringtonin ohjaamassa elokuvassa.