Matteo Carcassi
Wikipedia
Matteo Carcassi (1792, Firenze – 16. tammikuuta 1853, Pariisi) oli italialainen säveltäjä ja kitaristi.
Carcassi aloitti pianolla, mutta oppi soittamaan myös kitaraa jo lapsena. Vuonna 1810 Carcassi muutti Saksaan ja saavutti esiintymisillään nopeasti suurta yleisömenestystä. Vuonna 1815 hän asui Pariisissa ja toimi kitaran- ja pianonsoiton opettajana. Ollessaan konserttikiertueella Saksassa vuonna 1819 hän tapasi ensimmäisen kerran tulevan ystävänsä Antoine Meissonnierin. Meissonnier, joka oli Carcassin tavoin kuuluisa kitaristi, julkaisi useita Carcassin teoksia Pariisissa sijainneessa kustantamossaan.
Vuodesta 1820 eteenpäin Carcassi vietti suurimman osan ajastaan Pariisissa. Vuonna 1822 hän konsertoi Lontoossa saavuttaen suurta menestystä ja mainetta sekä taiteilijana että opettajana. Pariisissa Carcassi ei kuitenkaan yltänyt yhtä suureen menestykseen vielä pitkään aikaan; syynä tähän oli kenties hänen maanmiehensä, yleisön rakastaman Ferdinando Carullin läsnäolo.
Carcassi kävi jälleen Saksassa vuoden 1824 syksyllä. Tämän jälkeen hän esiintyi Lontoossa, missä hänen maineensa avasi ovia arvostetumpiin konserttisaleihin. Lontoosta Carcassi palasi takaisin Pariisiin. Seuraavien vuosien aikana hän teki useita konserttikiertueita Euroopan tärkeimpiin kulttuurikaupunkeihin. Palattuaan lyhyeksi ajaksi konserttisaleihin vuonna 1836, hän lopetti esiintymisensä vuonna 1840 ja kuoli Pariisissa vuonna 1953.
Carcassi julkaisi vuonna 1836 kolmiosaisen metodin kitaralle (op. 59), joka on edelleen arvokas ja kiinnostava kitarakoulu. Carcassin tunnetuimmat sävellykset on koottu hänen Etudes melodiques et progressives -teokseensa (op. 60). Näissä etydeissä hän onnistui yhdistämään teknisen soittotaidon mieleenpainuviin teemoihin. Juuri korkean laatunsa ansiosta Carcassin etydit ovat säilyttäneet suosionsa kitaransoitonopiskelijoiden keskuudessa nykypäiviin saakka. Carcassi sovitti myös monia suosittuja ooppera-aarioita kitaralle. Kaiken kaikkiaan hänen kitaratuotantoonsa kuuluu 300 sävellystä.
