Melu
Wikipedia
Melu on ääntä, joka on terveydelle haitallista tai joka merkityksellisesti vähentää ympäristön viihtyisyyttä tai merkityksellisesti haittaa työntekoa. Melun voimakkuus ilmoitetaan desibeleinä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Määritelmiä
Suomen lainsäädännössä melu määritellään ääneksi, joka on terveydelle haitallista tai joka merkityksellisesti vähentää ympäristön viihtyisyyttä taikka merkityksellisesti haittaa työntekoa. Toisen määritelmän mukaan melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Melua voidaan pitää myös "ei toivottuna" äänenä. Eri määritelmät katsovat melua eri näkökulmasta. Lainsäädännöllinen määritelmä korostaa melusta yhteiskunnalle aiheutuvaa haittaa, kun taas jälkimmäisissä korostuu melun kokemisen subjektiivisuus. Sama ääni voi olla toisen korvissa nautittavaa kuunneltavaa, kun toinen aistii sen meluna.
[muokkaa] Melun haitat
Melu voi aiheuttaa kuulon heikkenemistä. Voimakkaalle melulle altistuminen voi aiheuttaa tilapäistä kuulon heikkenemistä, joka levon jälkeen palautuu normaalitasolle. Toistuessaan ne voivat aiheuttaa vaurioita, joista seuraa pysyvä meluvamma. Pitkäaikainen melulle altistuminen voi heikentää kuuloa pysyvästi ja jatkuvalle yli 90 desibelin melulle altistuminen aiheuttaa lähes aina pysyvän kuulovaurion. Pysyvät kuulovauriot johtuvat melun sisäkorvaan aiheuttamista parantumattomista muutoksista. Kuulon heikkenemisen lisäksi melulle altistumisesta voi seurata tinnitus eli korvassa tai päässä kuuluva soiva, humiseva, suhiseva tai naputtava ääni.
Melu aiheuttaa myös henkistä kuormittumista, ärtymystä, unihäiriöitä ja suorituskyvyn heikkenemistä. Äänenvoimakkuuden ei tarvitse olla vaurioita aiheuttavaa ollakseen melua. Esimerkiksi liikenteen melu öiseen aikaan voi olla lievää, mutta se voi hiljaisesa ympäristössä häiritä unta ja aiheuttaa siten terveyshaittoja.
Melu on yleisimpiä työperäisiä haittoja ja se aiheuttaa vuosittain lähes 1000 ammattitautia. Yli 85 dB:n melulle altistuvia työntekijöitä arvioidaan olevan 100 000 - 300 000. Työntekijän suurin sallittu päivittäinen henkilökohtainen melualtistus on 85 dB. Melu lisää tapaturmavaaraa estämällä korvaa aistimasta muita äänimerkkejä, kuten varoitusääniä.
[muokkaa] Meluvamman syntyyn vaikuttavat
- melun voimakkuus
- altistusaika
- äänienergian jakautuminen eri taajuuksille
- melun laatu
- yksilöllinen herkkyys.
- Yksilöllinen herkkyys melulle vaihtelee, ja joillekin henkilöille jo noin 75 dB(A):n melu voi aiheuttaa kuulon heikkenemisen.
[muokkaa] Melun torjunta
Meluntorjunnasta määrätään ympäristönsuojelulaissa ja meluntorjunnasta työpaikoilla määrätään työturvallisuuslaissa. Meluntorjunnan yleinen ohjaaminen kuuluu ympäristöministeriölle ja kunnan tehtävänä on valvoa, ohjata ja edistää meluntorjuntaa alueellaan. Meluntorjunnan asiantuntijaviranomaisina ja -laitoksina toimivat Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansanterveyslaitos,Työterveyslaitos ja Valtion teknillinen tutkimuslaitos.
Meluntorjunnan yleinen päämäärä on terveellinen ja viihtyisä elinympäristö, jossa ei ole meluhaittoja. Eri alueille ja ajankohdille on annettu ohjearvot ja esimerkiksi asuntojen pihoilla, terasseilla tai parvekkeilla melutaso ei saisi päivällä ylittää 55 desibelin keskiäänitasoa, mutta todellisuudessa nämä raja-arvot ylittyvät suurella osalla asuinalueista. Melun ja sille altistuvien ihmisten määrään pyritään vaikuttamaan kaavoituksella, jossa etenkin liikenteen ja asumisen sijoittelulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa melun määrään. Uudisrakennusten meluntorjuntavaatimukset ovat viime vuosina tiukentuneet huomattavasti.
Mikäli melulle altistumista ei voida välttää, kuulo on suojattava kuulosuojaimilla. Yleisimpiä kuulonsuojaimia ovat korvakäytävään työnnettävät tulpat sekä kuppisuojaimet.
Katso myös lentomelu.
