Menševikit

Wikipedia

Menševikit olivat Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen (ven. Росси́йская Социа́л-Демократи́ческая Рабо́чая Па́ртия, РСДРП) hajaannuksessa toinen ryhmä. Toinen puoli tunnettiin nimellä bolševikit. Sanat tulevat venäjän enemmistöä ja vähemmistöä tarkoittavista sanoista.

Puolue perustettiin 1898 Minskissä yhdistämään vallankumoukselliset ryhmät yhden puolueen alle, mutta jako muodostui toisessa puoluekokouksessa 1903. Juli Martovin ryhmä vastusti Leninin päämäärää kehittää puolueesta pienen vallankumouksellisen ryhmän puolue, ja kannatti eurooppalaisten sosialististen puolueiden suuren jäsenmäärän mallia. Leninin johtama ryhmittymä itse asiassa hävisi äänestyksen. Heitä nimitettiin kuitenkin bolševikeiksi (enemmistö), koska he olivat voittaneet äänestyksen Iskran toimittajakunnan kokoonpanosta. Martovista tuli yksi merkittävämpiä menševikkien johtajia Georgi Plehanovin kanssa.

Menševikit uskoivat, että proletariaatti ei pystyisi vallankumoukseen, vaan siitä tulisi luonteeltaan porvarillinen. Tämän vuoksi he olivat valmiit toimimaan vasemmistoporvariston kanssa ja perustamaan liberaalin kapitalistisen hallituksen, jota he pitävät edeltäjänä sosialistiselle yhteiskunnalle.

Menševikit olivat mukana vuoden 1905 vallankumouksessa ja olivat aktiivisia neuvostoissa ja ammattiliitoissa. Monet maltillisemmat menševikit lähtivät puolueesta 1905 ja liittyivät laillisempiin ryhmiin ja ottivat osaa duumiin demokraattisemman hallinnon toivossa. Puolue saavutti jälleen lyhytaikaisen yhtenäisyyden, mutta vuonna 1912 Lenin julisti oman ryhmänsä puolueeksi.

Menševikkiryhmä itse jakaantui 1914 suhtautumisessaan sotaan. Monet merkittävistä menševikeistä, kuten Lev Trotski ja Aleksandra Kollontai liittyivät bolševikkeihin.

Bolševikit kaappasivat vallan Venäjällä lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917. Menševismi kiellettiin Venäjällä Kronstadtin kapinan jälkeen 1921.