Kronstadtin kapina
Wikipedia
Kronstadtin kapinaa on pidetty viimeisenä kapinayrityksenä bolševikkejä vastaan Neuvosto-Venäjällä.
Vuonna 1921 joukko anarkistimatruuseja ja sotilaita nousi bolševikkivaltaa vastaan Kronstadtissa. He vaativat sananvapautta, vasemmistolaisten poliittisten vankien vapauttamista, monipuoluejärjestelmää ja oikeutta itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, toisin sanoen osittain sitä autonomiaa, minkä bolševikit olivat luvanneet 1917 valtaan noustakseen. Kapinaa edelsi Pietarissa Baltian telakan ja Putilovin tehtaan lakkoilu. Käytännössä vaatimuksena oli luopua sotakommunismista ja palauttaa neuvostojen valta. Krondstadtin kapina alkoi kuitenkin neljä kuukautta Pietari lakkojen jälkeen. Matruusien kritiikki kohdistui ennen kaikkea Pobaltiin eli Baltian laivaston poliittiseen johtoon. 5 000 matruusia erosi kommunistisesta puolueesta. He eivät myöskään hyväksyneet sota-asiain kansankomissaari Lev Trotskia.
28. helmikuuta 1921 Petropavloskin matruusit esittivät 15-kohtaisen vaatimuuslistan:
1. Koska nykyiset neuvostot eivät ilmaise työläisten ja talonpoikien tahtoa, on salaisella äänestyksellä toimitettava uudet vaalit. Täydellisen agitaatiovapauden vallittava ennen vaaleja työläisten ja talonpoikien keskuudessa.
2. Työläisille ja talonpojille, anarkisteille ja vasemmistolaisille sosialistipuolueille on annettava puhe- ja painovapaus.
3. Työläisten taloudellisille järjestöille ja talonpoikien järjestöille taattava kokoontumisvapaus.
4. Työläisten, punaisen armeijan sotilaiden ja Pietarin sekä Kronstadtin kuvernementtien merisotilaiden puolueeton kokous on kutsuttava koolle viimeistään 10. maaliskuuta 1921.
5. Kaikki sosialistisiin puolueisiin kuuluvat poliittiset vangit samoin kuin työläisten ja talonpoikien liikehtimisen johdosta vangitut työläiset, talonpojat, sotilaat ja merisotilaat on vapautettava.
6. On valittava komitea tutkimaan niiden juttuja, joita pidetään vankiloissa ja pidätysleireillä.
7. Kaikki valtiolliset erikoistoimistot politotdelit pitää lakkauttaa, koska millekään puolueelle ei saa antaa monopolia ajatusten levittämiselle eikä hallitus saa sellaista tukea. Sen sijaan pitää perustaa kasvatus- ja sivistyskomiteoita, jotka valitaan paikallisesti ja joita hallitus rahoittaa.
8. Bolshevikkien kaupan estämiseksi ja ruokatarvikkeiden takavarikoimiseksi perustamat aseelliset ryhmät on lakkautettava heti.
9. Kaikkien työtätekevien elintarvikeannokset on tasoitettava terveydelle vaarallisissa töissä työskenteleviä lukuun ottamatta.
10. Kommunistiset taisteluosastot armeijan kaikissa osissa, samoin kuin tehtaissa vartiopalveluksessa pidetyt kommunistiset suojelusjunnat on lakkautettava. Sellaiset suojeluskunnat tai sotilasosastot, jotka katsotaan tarpeellisiksi, on valittava armeijan miehistöstö ja tehtaissa työläisten harkinnan mukaan.
11. Talonpojille on annettava täysi toimintavapaus maahansa nähden ja oikeus pitää karjaa sillä ehdolla, että he hoitavat tilansa omin voimin pitämättä palkkatyöläisiä.
12. On pyydettävä armeijan kaikkia joukko-osastoja sekä myös kurssilaisia yhtymään päätöslauselmaamme.
13. On vaadittava sanomalehdistöä antamaan mahdollisimman taydellinen julkisuus tälle päätökselle.
14. On valittava tarkastuskomitea.
15. On sallittava vapaus yksilölliseen, pienehköön, henkilön itsensä ponnistelun tapahtuvaan tuotantoon.
Mihail Kalinin tuli neuvottelemaan matruusien kanssa. Neuvotteluaikaa käytettiin noin 100 000 sotilaan armeijan kokoamiseen. Joukon kokoamiseen käytettiin myös pakkoa. Neuvostovaltaa vastaan aikaisemmin taistellut siperialainen jalkaväkidivisioona, jonka vahvuus oli 12 000 kului matruusien vastaisessa taistelussa 200 miehen vahvuiseksi.
Puna-armeijan johtaja Lev Trotski vastasi lähettämällä armeijan Kronstadtiin. Ensimmäinen hyökkäys 8. maaliskuuta kuitenkin torjuttiin ja puna-armeija menetti 80% joukoistaan. 18. päivä lähetettiin toinen joukko Mihail Tuhatševskin johdolla, vahvistettuna mm. bolševikkipuolueen 10. puoluekokouksen osanottajilla, kukistamaan kapinoivat matruusit. Sotilaita oli tällä kertaa kaksinkertainen määrä eli noin 50 000. Hyökkäys myös tapahtui yöllä ja joukot olivat paremmin varusteltuja. Tällä kertaa kapina kukistettiin armottomasti. Kronstadtista pakeni noin 6400 kapinallista jään yli Suomeen. Suomessa pakolaiset siirrettiin välittömästi Inon, Raivolan, Terijoen ja Koiviston keskitysleireille punavankien kanssa.[1]Suurin osa lähti takaisin armahduksen turvin tai maailmalle, mutta noin 1600 jäi Suomeen pysyvästi.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Venäläissurmat Suomessa 1914--22. Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918--22. VALTIONEUVOSTON KANSLIAN JULKAISUSARJA 3/2004. Lars Westerlund (toim.) / Marjo Haimila: SUOMESSA VUONNA 1921 MENEHTYNEET KRONSTADTIN KAPINALLISET
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Palkkatyöläinen 10/2000:[1] Kronstadt ei ole enää suljettu kaupunki, Jorma Cantellm 5. joulukuuta 2000
- Spartacus: [2] Kronstadt Uprising
