Menedemos

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee eretrialaista filosofia. Artikkeli kyynikkofilosofista, katso Menedemos (kyynikko).

Menedemos (kreik. Μενέδημος, n. 350-278/275 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja eretrialaisen koulukunnan perustaja.

[muokkaa] Elämä

Menedemos oli kotoisin Eretriasta. Hän oli ylhäistä syntyperää, mutta työskenteli silti rakentajana ja teltantekijänä, kunnes hänet lähetettiin sotilaspalvelukseen Megaraan. Diogenes Laertios kertoo, että hän kuuli samalla matkalla Platonin opetuksia, ja päätti omistaa elämänsä filosofialle. Jos hänen syntymänsä ajoitus on oikea, hän on todennäköisesti kuitenkin kuullut Platonin oppilaiden opetusta, sillä Platon olisi kuollut liian varhain, jotta hän olisi voinut tavata hänet.

Megarassa hän muodosti elinikäisen ystävyyssuhteen Asklepiadeehen. He olivat yhdessä yöllä, jotta hän voisi keskittyä filosofian opiskeluun päivällä. Hän oli ensin Stilponin oppilas, ja myöhemmin Faidonin oppilas. Hän siirsi Faidonin elisläisen koulun Eretriaan, ja koulukunta sai siitä uuden nimensä.

Filosofisten töidensä lisäksi hän otti johtavan roolin kaupunkinsa politiikassa, Aleksanteri Suuren kuolemasta omaan kuolemaansa. Hän sai muun muassa Demetrioksen myöntämään alennuksen määrättyihin veroihin. Hän oli Antigonos II Gonataksen ystävä, ja se sai kansan epäilemään hänen luotettavuuttaan. Tämän vuoksi hän joutui pakenemaan kaupungista. Hän pakeni Antigonoksen hoviin, ja hänen kerrotaan kuolleen suruun. Toiset taas kertovat hänen kuolleen paastottuaan seitsemän päivää, koska ei saanut taivuteltua Antigonosta vapauttamaan kotikaupunkinsa.

[muokkaa] Filosofia

Menedemoksen filosofiset näkemykset tunnetaan ainoastaan osittain. Athenaios siteeraa Epikratesta sanoessaan, että hän oli platonilainen, mutta muut lähteet sanovat hänen suosineen Stilponia Platonin sijasta. Diogenes Laertios sanoo, että hän ei halunnut pitää hyviä asioita ja hyödyllisiä asioita samoina. Hän myös hylkäsi kieltävät propositiot, koska hänen mielestään ainoastaan myöntävillä propositioilla saatettiin ilmaista totuutta. Hän todennäköisesti tarkoitti, että laadullisilla ominaisuuksilla ei ole olemassaoloa niiden subjektien ulkopuolella, jolle ne kuuluvat.

Plutarkhos ja Cicero sanovat hänen eettisestä ajattelustaan, että hän piti Hyvettä yhtenä, millä nimellä sitä sitten kutsutaankaan, ja sanoit sen olevan älyllinen. Diogenes sanoo, että hän ei jättänyt jälkeensä kirjoituksia, ja että eretrialainen koulu hävisi lyhyen ja melko merkityksettömän olemassaolon jälkeen.