Merimiina

Wikipedia

Puolalainen kosketusmiina wz. 08/39 Hel

Merimiina on miina, joka on tarkoitettu laivojen ja sukellusveneiden tuhoamiseen. Merimiina on paikalleen sijoitettu tai ajelehtiva asejärjestelmä, joka odottaa laivan tai sukellusveneen saapumista läheisyyteensä, mikä laukaisee räjähdepanoksen.

Merimiinoja voidaan laskea mereen lentokoneista, helikoptereista, sukellusveneistä, miinalaivoista tai -veneistä. Myös useimmat muut sota-alukset voivat kantaa vaihtoehtoisina aseina merimiinoja. Sota-aikoina on miinoitukseen käytetty myös siviilialuksia.

Miinoituksen kohteena oleva laivasto pyrkii poistamaan miinauhan raivaamalla miinoitteita miinanraivaaja-aluksillaan, mitä taas vaikeuttaa miinoittajan mahdollisesti laskemat raivausesteet.

Merimiina on ns. kynnysase, eli ne luovat pelotteen hyökkäävälle osapuolelle ja nostavat päätöksentekokynnystä hyökätä meritse merimiinoja käyttävään maahan.

[muokkaa] Merimiinatyypit

[muokkaa] Kosketusmiina

Kosketusmiina on perinteinen merimiinatyyppi. Miina ankkuroidaan merenpohjaan siten, että itse miina jää tiheydeltään vettä kevyempänä kellumaan näkymättömiin jonkin verran vedenpinnan alapuolelle. Tyypillisimmin kuulan muotoinen miina on varustettu ns. tuntosarvilla, joissa on kosketussytytin. Miinan noin sadan kilon räjähdysainepanos räjähtää aluksen koskettaessa miinan tuntosarvea. Kosketusmiinoista rakennetaan tyypillisesti suuria sadoista miinoista koostuvia miinoitteita.

[muokkaa] Herätemiina

Toisin kuin perinteinen kosketusmiina, ei herätemiina tarvitse aluksen kosketusta räjähtääkseen. Herätemiina voi olla vaijerin varassa kelluva tai pohjaan laskettava. Pohjamiina lasketaan merenpohjaan, jossa se odottaa aluksen saapuvan yläpuolelleen. Miina räjähtää aluksen antaman herätteen vuoksi. Heräte voi olla esimerkiksi veden paineen tai magneettisuuden muutos. Nykyään sota-aluksista pyritään tekemään alumiini- ja komposiittirakenteilla sellaisia, etteivät ne aiheuttaisi magneettiherätettä.

Toisen maailmansodan aikana kehitettiin myös kone- ja potkuriäänien perusteella toimiva herätemiinatyyppi, joka muodosti oman ongelmansa sodan jälkeisessä raivausoperaatiossa.

Merenpohjassa räjähtävä herätemiina on varustettu huomattavasti suuremmalla räjähdyspanoksella kuin aluksen rungon vieressä räjähtävä kosketusmiina. Herätemiina 500-1000 kilon räjähdyspanos joka saa vedessä aikaan voimakkaan räjähdyspaineen mikä rikkoo aluksen rakenteita vaurioittaen myös aluksen kone- ja asejärjestelmiä. Miina voidaan asettaa myös siten, että se antaa useiden alusten kulkea ylitseen ja räjähtää vasta esimerkiksi viidennen aluksen saapuessa. Tämä vaikeuttaa miinoitteen raivausta.

[muokkaa] Ajomiina

Ajomiina on merimiina joka päästetään ajelehtimaan vapaasti vesialueelle. Kansainväliset sopimukset kuitenkin kieltävät yli 24 tuntia ajelehtivat miinat. Useimmiten ajomiina-nimitystä kuitenkin käytettiin miinasta, joka raivauksen yhteydessä tai muuten oli jäänyt ajelehtimaan merelle. Viisikymmenluvulla tällaisia tavattiin usein.

[muokkaa] Tähys- eli maaohjausmiina

Tähysmiina on vanhin miinatyyppi; niitä laskettiin jo Krimin sodan aikana. Tätä miinatyyppiä käytettiin lähinnä omien tukikohtien suojana. Se poikkesi muista siten, että miinoissa ei ollut itsenäisesti toimivaa sytytintä vaan ne räjäytettiin kauko-ohjauksella maista käsin.

Menetelmä oli hankala ja häiriöaltis, joten toisen maailmansodan jälkeen se poistettiin käytöstä.

Turkuun on asetettu miinanraivaustyössä kaatuneiden muistomerkiksi alustalle asennettu tähysmiinan kuori; sen paljasti jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth.