Adolf Ehrnrooth

Wikipedia

Adolf Ehrnrooth nuorena miehenä

Adolf Erik Ehrnrooth (9. helmikuuta 1905 Helsingissä- 26. helmikuuta 2004 Turussa) oli suomalainen jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari, josta muodostui viimeisinä vuosikymmeninään sotaveteraanien näkyvä kärkihahmo ja puolestapuhuja. Ehnroothin vaimo oli tanskalaissyntyinen kreivitär Karin Birgitta Ehrnrooth (os. Shack), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1958. Ehnrootheilla on kolme lasta, Hans Adolf, Karin ja Eva.

Sisällysluettelo

1 Ura
- 1.1 Sotien aikainen toiminta
- 1.2 Sotien jälkeinen toiminta
2 Merkitys
3 Katso myös
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ura

Ehrnrooth kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä normaalilyseosta Svenska Normallyceum i Helsingforsista 1922. Hän aloitti Kadettikoulun samana vuonna ja palveli Uudenmaan rakuunarykmentissä eri tehtävissä, mm. ratsumestarin virassa päällikkötehtävissä ja myöhemmin Ratsuväkiprikaatissa toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä. Sotien aikana ja niiden jälkeen hän toimi eri tehtävissä puolustusvoimissa. Ehrnrooth oli taitava ratsastaja ja hän edusti Suomea muun muassa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948.

[muokkaa] Sotien aikainen toiminta

Adolf Ehrnrooth tarkastamassa joukkoja muutama päivä ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä kesäkuussa 1944

Ehrnrooth toimi talvisodan aikana seuraavissa tehtävissä:

Ratsuväkiprikaatin vs. esikuntapäällikkö 26.12.1939 - 9.1.1940
Kannaksen Armeijan III Armeijakunnan 7. Divisioonan esikuntapäällikkö Karjalankannaksella 10.1.1940 - 13.3.1940

Välirauhan aika:

7. Divisioonan esikuntapäällikkö 13.3.1940 - 8.9.1940
nimitetty puolustuslaitoksen majurin virkaan 8.9.1940
Itä-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkö 8.9.1940 - 15.6.1941

Jatkosodan aika:

II Armeijakunnan 2. Divisioonan esikuntapäällikkö Karjalankannaksella 15.6.1941 - 12.5.1942
Ehrnrooth haavoittui vaikeasti Kurkelanjärvellä toimiessaan taisteluosaston komentajana (65 % sotainvalidi 1.9.1989) 1.7.1941
IV Armeijakunnan esikunnan erikoiskäytössä Karjalankannaksella 13.1.1942 - 20.1.1942
2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 28:n vs. komentaja 10.3.1942 - 30.3.1942
2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 7:n va. komentaja Karjalankannaksella 12.5.1942 - 20.10.1942
2. Divisioonan esikuntapäällikkö Karjalankannaksella 20.10.1942 - 29.1.1943
2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 7:n va. komentaja Karjalankannaksella 29.1.1943 - 27.11.1944

Ehrnrooth oli Mannerheim-ristin ritari n:o 162.

[muokkaa] Sotien jälkeinen toiminta

Jatkosodan jälkeinen ura:

Uudenmaan Rakuunarykmentin komentaja 27.11.1944 - 12.3.1947
Nimitetty puolustuslaitoksen everstiluutnantin virkaan 30.3.1945
Nimitetty puolustuslaitoksen everstin virkaan 1.6.1945
Taistelukoulun johtaja 12.3.1947 - 21.4.1952
Panssarirykmentin komentaja 21.4.1952 - 1.2.1956
Nimitetty puolustuslaitoksen kenraalimajurin virkaan 1.2.1956
Pääesikunnan ilmapuolustuksen tarkastaja 1.2.1956 - 13.11.1959
nimitetty puolustuslaitoksen kenraaliluutnantin virkaan 13.11.1959
1. Divisioonan komentaja 13.11.1959 - 9.1.1960
2. Divisioonan komentaja 9.1.1960 - 9.2.1965

Ehrnrooth erosi puolustuslaitoksen kenraaliluutnantin virasta ja 2. Divisioonan komentajan tehtävästä säädetyn eroamisiän perusteella 9.2.1965. Jalkaväenkenraaliksi hänet nimitettiin 6.12.1980. Ehrnrooth kuoli 99-vuotiaana 26. helmikuuta 2004 Turun Karinakodissa. Hänet haudattiin talvisodan päättymisen muistopäivänä 13. maaliskuuta 2004 Helsingin Hietaniemen hautausmaalle valtiollisin kunnianosoituksin.

[muokkaa] Merkitys

Adolf Ehrnrooth linnanjuhlissa 1999.

Adolf Ehrnrooth tuli kansalaisten silmissä tunnetuksi vasta aktiiviuransa jälkeen. Hän oli suorapuheinen ja -ryhtinen isänmaan puolustaja josta tuli 1990-luvulla sotaveteraanien asian karismaattinen tulkki ja sotaveteraaniliikkeen näkyvä keulakuva. Karismaattisuutta tosin rajoitti tahallisen koominen puhetyyli, jonka vuoksi Ehrnrooth joutui pilanteon kohteeksi TV:n sketsiohjelmissakin. Ehrnrooth kannatti Suomen EU-jäsenyyttä. Viimeisessä julkilausumassaan (ProKarelialle joulukuussa 2003) hän sanoi puolustaneensa sodissa Tarton rauhassa 1920 solmittuja Suomen rajoja ja antoi tukensa niiden palauttamiselle. Ehrnrootin sanoman ydin sisältyy hänen usein toistamaansa sanontaan: "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."

Ehrnroothin saavuttamasta asemasta sotaveteraanisukupolven henkilöitymänä kertoo se, että pian hänen kuolemansa jälkeen järjestetyssä Yleisradion Suuret suomalaiset -kilpailussa hänet äänestettiin neljänneksi presidenttien C. G. E. Mannerheim, Risto Ryti ja Urho Kekkonen jälkeen.