Michèle Alliot-Marie
Wikipedia
Michèle Alliot-Marie (s. 10. syyskuuta 1946 Villeneuve-le-Roi, Ranska) on ollut Ranskan puolustusministeri vuodesta 2002, ja hän on ollut Ranskan ensimmäinen keskeisen puolueen naispuolinen johtaja.
UMP eli Union pour un Mouvement Populaire -puolueessa Alliot-Marie edustaa parlamenttiryhmän puheenjohtajan Jean-Louis Debrén kanssa sosiaalisen vastuun linjaa. Näin hän on uskollinen gaullismin perillinen, ja hänellä on oma käsityksensä Ranskasta ja ranskalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi tarvittavista toimenpiteistä.
Talousaikakausilehti Forbes luokitteli vuonna 2006 Alliot-Marien maailman 57. vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Forbesin listan kärjessä on Saksan liittokansleri Angela Merkel, ja Tarja Halonen on sijalla 44.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Michèle Alliot-Marie on Biarritzin kaupungin entisen määrin ja kansanedustajan Bernard Marien tytär. Hän on toiminut kansainvälisenä rugbytuomarina, esimerkiksi vuoden 1965 viiden valtion kilpailuissa.
Hän on oikeustieteen tohtori ja valtiotieteen tohtori. Hän on myös suorittanut Ranskassa vaadittavan asianajajatutkinnon. Hänellä on tutkinnot yksityisoikeudessa, oikeushistoriassa ja valtiotieteessä.
Hän on aiemmin toiminut lehtorina Pariisin 1. yliopistossa ja asianajajana.
[muokkaa] Ministeriydet
- Valtiosihteeri opetusministeriössä 1986–1988 Jacques Chiracin hallituksessa
- Nuoriso ja urheiluministeri 1993–1995 Édouard Balladurin hallituksessa
- Puolustus ja- veteraaniasiain ministeri touko- ja kesäkuussa 2002 Raffarin I hallituksessa
- Puolustusministeri kesäkuusta 2002 lähtien Raffarin II ja III hallituksissa sekä Dominique de Villepinin hallituksessa.
[muokkaa] Presidentinvaalit 2007
Matkalla Marseilleen 6. huhtikuuta 2006 Michèle Alliot-Marie ilmoitti, että hän ei sulje pois mitään mahdollisuutta. Hän totesi ilmoittavansa vuoden 2007 alkupuolella, onko hän mukana presidenttikilvassa. Hän on kuitenkin sittemmin kumonnut järjestelmällisesti huhut lähdöstä ehdokkaaksi, mutta hänen on kuitenkin ennustettu olevan mukana ainakin puolueen sisäisessä kamppailuissa.[2]
[muokkaa] Teokset
- La Décision politique - Attention! Une République peut en cacher une autre, PUF, 1983.
- La Grande Peur des classes moyennes, La table ronde, 1996.
- Les boursiers étrangers en France: errements et potentialités, Raportti parlamentissa, joka on tehty ulkoasianvaliokunnan nimissä, 1997.
- La République des irresponsables, Odile Jacob, 1999.
- Le Chêne qu'on relève, 2005.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Affaire Clearstream : Michèle Alliot-Marie dit avoir été visée, Reuters, 2006[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Forbes.
- ↑ Helsingin Sanomat 15.10.2006, jossa esitetään mahdollisuus kahden vahvan naisen keskinäiseen kamppailuun.
