Angela Merkel

Wikipedia

**Angela Merkel**
Saksan liittokansleri

Virassa:	2005–
Edeltäjä:	Gerhard Schröder
Syntymäaika:	17. heinäkuuta 1954
Syntymäpaikka:	Hampuri
Puolue:	CDU

Angela Dorothea Merkel (o.s. Kasner; s. 17. heinäkuuta 1954, Hampuri) on Saksan nykyinen liittokansleri ja Saksan Kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) puheenjohtaja. 18. syyskuuta 2005 pidetyissä ennenaikaisissa liittopäivävaaleissa CDU:n ja Baijerissa toimivan CSU:n ehdokas Merkel voitti erittäin tasaväkisessä kamppailussa entisen liittokanslerin, Gerhard Schröderin. Vaalit järjestettiin Saksan perustuslain mukaisesti ennen tavanomaisen vaalikauden loppua liittopresidentin luvalla liittokansleri Gerhard Schröderin toivomuksesta.

Angela Merkelin poliittinen ura alkoi vuonna 1989, jolloin hän liittyi oppositioliike Demokraattiseen allianssiin (DA) ja pääsi sen riveissä parlamenttiin vapaissa vaaleissa 18. maaliskuuta 1990. Liike yhdistyi samana vuonna CDU:hun. Vuosina 1991–1994 Merkel toimi naisasia- ja nuorisoministerinä ja vuosina 1994–1998 ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ydinturvallisuusministerinä. Hänet valittiin Kristillisdemokraattisen puolueen pääsihteeriksi 1998 ja puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2000.

Angela Merkel syntyi Hampurissa, Saksan liittotasavallassa, jossa hänen isänsä, Horst Kasner, oli opiskelemassa teologiaa. Angelan ollessa muutaman viikon ikäinen perhe muutti Saksan demokraattiseen tasavaltaan, jossa Merkel vietti nuoruutensa. Ensimmäisen kerran Angela kävi Saksan liittotasavallassa vasta 32-vuotiaana serkkunsa häissä.

Merkel opiskeli fysiikkaa ja kemiaa Leipzigin yliopistossa. Vuonna 1977 hän meni naimisiin opiskelutoverinsa, Ulrich Merkelin, kanssa, mutta liitto päättyi muutaman vuoden kuluttua eroon. Angela Merkel on säilyttänyt entisen miehensä sukunimen, vaikka menikin 1998 uudelleen naimisiin pitkäaikaisen elämänkumppaninsa, kemian professori Joachim Sauerin, kanssa. Merkelillä ei ole lapsia. Hän puhuu sujuvasti englantia ja venäjää.

Sisällysluettelo

1 Merkelin politiikka
- 1.1 Merkelin liittohallitus
  - 1.1.1 Merkelin liittohallituksen kristillisdemokraattiset ministerit
2 Aiheesta muualla

[muokkaa] Merkelin politiikka

Euroopan parlamentti

Angela Merkel suhtautuu skeptisesti Turkin EU-jäsenyyteen ja on ollut valmis tarjoamaan Turkille EU-täysjäsenyyden sijasta erityisen kumppanuusaseman. Hän on myös Ranskaa ja SPD:ä transatlanttisempi korostaen yhteistyötä myös Britannian ja Yhdysvaltain kanssa. Merkel on myös profiloitunut usein Venäjällä vieraillutta Gerhard Schröderiä kriittisemmäksi Putinin hallinnon suhteen.

Merkel kannattaa Saksan talous- ja sosiaalijärjestelmän suurta uudistusta muun muassa markkinoita vapauttamalla ja säätelyä vähentämällä. Ratkaisuna talousongelmiin hän ehdotti viikoittaisen työtuntimäärän lisäystä ja arveli, että useimmat kansalaiset eivät vastustaisi sen pidennystä kahdella tunnilla. ^[1]

Merkelin mielestä Saksassa meneillään olevaa ydinvoiman alasajoa pitäisi hidastaa.

Merkelin hallitus korotti välittömästi liikevaihtoveroa 3 %-yksikköä (16 %:sta 19 %:iin) tavoitteena leikata maan 35 miljardin euron budjettivajetta, sekä sosiaalidemokraattien vaatimuksesta korotti myös suurempituloisten veroa saman verran (42 % – 45 %). Liikevaihtoveron korotuksen nähtiin vaikuttavan eniten pienituloisten asemaan ja "Merkel-verosta" tuli erittäin epäsuosittu ja sen väitetään vähentävän kulutusta.

[muokkaa] Merkelin liittohallitus

Johtuen tiukasta vaalituloksesta Saksan liittotasavallassa ajauduttiin sen parlamentarismille harvinaiseen SPD:n ja CSU/CDU:n kokoomushallitukseen (vastaava Suomessa sinipunahallitus), missä parlamentaariset pääkilpailijat menevät keskenään hallitukseen.

[muokkaa] Merkelin liittohallituksen kristillisdemokraattiset ministerit

Angela Merkelin liittokanslerina johtamaan hallitukseen tulee sisäasiainministeriksi entinen CDU:n puheenjohtaja Wolfgang Schäuble, talouspolitiikkaa valtiovarainministeriön ja kauppaministeriön välillä johtavaksi talousministeriksi tulee CDU:n sisarpuolueen CSU:n Michael Glos, Puolustusministeriksi tulee Franz Josef Jung, maatalousministeriksi, joka hoitaa myös kuluttaja-asioita tulee Horst Seehofer, Kansliaministeriksi on tulossa Thomas de Maiziere. Ursula von den Leyenistä tulee perheministeri ja Annette Schawanista opetusministeri.