Mike Tyson

Wikipedia

Tiedot
Mike Tyson
Oikea nimi	Michael Gerard Tyson
Lempinimi	Iron Mike, Kid Dynamite, Baddest Man on the Planet
Painoluokka	raskassarja
Maa	Yhdysvallat
Syntymäaika	30. kesäkuuta 1966
Syntymäpaikka	Brooklyn, New York, New York
Kätisyys	oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein Orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut	58
Voitot	50
Tyrmäysvoitot	44
Tappiot	6
Ratkaisemattomat	0
Ei tuomiota / mitätöity	2

Michael Gerard Tyson (s. 30. kesäkuuta 1966, New York, Yhdysvallat) ammattilaisnyrkkeilijä ja raskaan sarjan maailmanmestari.

Sisällysluettelo

1 Aikaisemmat vuodet
2 Ammattilaisura
3 Boxin ulkopuolella, hankaluuksia ja vankeustuomioita
4 Saavutukset
5 Triviaa

[muokkaa] Aikaisemmat vuodet

Tyson syntyi ja varttui Brooklynin Bronsvillen lähiössä. Hänen vanhempansa olivat Lorna Smith Tyson ja Jimmy Kirkpatrick.Tysonin varhainen lapsuus oli onneton. Hän kasvoi Bronsvillen kaduilla. Nuorena hän ajautui usein ongelmiin poliisin kanssa ja hänet erotettiin koulusta tappelun vuoksi.

Bobby Stewartin ohjauksessa Tysonin nyrkkeilytaidot ja kyvykkyys nyrkkeilykehään huomattiin. Tyson oli fyysisiltään ominaisuuksilltaan sopiva, hän painoi 200 paunaa (91kg) jo 13-vuotiaana. Stewart harjoitti häntä muutamia kuukausia ja tutustutti hänet legendaariseen Cus D'Amatoon. Cus D`Amato näki Tysonin kyvyt ja alkoi valmentaa häntä. D`Amatoa on sanottua Tysonin maineen isäksi. D`Amato kuoli 77-vuotiaana vuonna 1985.

[muokkaa] Ammattilaisura

Mike Tyson otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa 6. maaliskuuta 1985 Albanyssa, New Yorkissa. Hän voitti ottelun ensimmäisessä erässä. Tyson voitti kaikki vuonna 1985 käymänsä ottelut tyrmäysvoitoilla. Vuonna 1986 Tyson otteli 20 kertaa. Tyson voitti ensimmäisen nyrkkeilymestaruutensa ottelemalla Trevor Berbickin kanssa WBC:n mestaruudesta. Tysonilta kesti kaksi erää tulla 20-vuotiaana kaikkien aikojen nuorimmaksi raskaan sarjan maailmanmestariksi. Tysonin uran kehitystä on verrattu nuoreen Joe Louisiin.

Tyson voitti ottelun James "Bonecrusher" Smithiä vastaan 7. maaliskuuta Las Vegasissa, Nevadassa ja Smithin WBA-titteli siirtyi hänelle. Tyson-mania mediassa kiihtyi. IBF:n tittelin Tyson otti voittamalla Tony Tuckerin pistein. Hänen seuraava ottelunsa oli vuoden 1984 olympiavoittajaa Tyrell Biggsiä vastaan lokakuussa 1987. Tyson otti työvoiton 7 erän ottelussa.

Vuonna 1988 Tyson otteli kolme ottelua. Hän kohtasi Larry Holmesin voittaen 4. erässä 22. tammikuuta 1989. Tyson otteli vielä Tony Tubbsia vastaan Tokiossa maaliskuussa 1989. Tyson voitti ottelun toisessa erässä.

Hänen seuraava vastustajansa Michael Spinks oli raskaan sarjan maailmanmestari, jonka täytyi otella säilyttääksensä tittelinsä. Monet nyrkkeilyfanit odottivat Tysonin "laillistavan" maailmanmestaruutensa kohtaamalla Spinksin ja voittavan hänet. Tyson voitti Spinksin 91 sekunnissa.

Vuonna 1998 Tyson vieraili myös WWEssä WrestleMania XIV:ssä. Hän toimi tuomarina Shawn Michaelsin ja Stone Cold Steve Austinin ottelussa. Ottelun hävisi Shawn Michaels häviten mestaruutensa. Tysonin kädet hidastuivat paljon, kun hän jätti treenaamatta, mutta silti hän oli melko ylivoimainen aina vuoteen 2002, josta alkoi heikommat vuodet.

[muokkaa] Boxin ulkopuolella, hankaluuksia ja vankeustuomioita

Monet Tysonin ongelmat alkoivat avioerosta Robin Givensin kanssa. Tysonilla oli ainoastaan kaksi ottelua vuonna 1989. Hän kohtasi kuuluisan brittiläisen nyrkkeilijän Frank Brunon helmikuussa surkeassa viisieräisessä ottelussa sekä voitti yhden erän tyrmäyksellä Carl Williamsin heinäkuussa. Tyson kadotti otteensa vuonna 1990, sillä hänen yksityiselämänsä ollessa epäjärjestyksessä, eikä hän harjoitellut tarpeeksi hyvin. Ottelussa James "Buster" Douglasin kanssa hän menetti hampaansa ja hävisi erotuomarin keskeytyksellä 10. erässä. Douglasille laskettiin lukua 8. erässä, mutta hän nousi ja voitti ottelun 10. erässä. Douglas oli ensimmäinen mies, joka pudotti Tysonin kanveesiin tämä ammattilaisuran aikana.

Vuonna 1991 Tyson kohtasi Donovan "Razor" Ruddockin kahdesti. Ensimmäinen ottelu päättyi keskeytykseen seitsemännessä erässä, mutta toisen Tyson voitti selvästi pisteillä ja onnistui murtamaan Ruddockin leuan ottelussa.

Tyson syyllistyi Miss Black Amerikan Desiree Washingtonin raiskaukseen 27. tammikuuta 1992 ja hänet todettiin syylliseksi raiskauksesta ja tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen.

Tyson ei otellut ennen vuotta 1995. Hän voitti ensimmäisellä kierroksella Peter McNeeleyn elokuussa ja löi Buster Mathias Juniorin 3. joulukuuta 1995. Tyson voitti WBC:n mestaruuden voitettuaan Frank Brunon 3. erässä. Hän voitti WBA:n mestaruuden 93 sekunnissa. Tyson kohtasi Evander Holyfieldin 11 erän ottelussa. Holyfield voitti keskeytyksellä. Holyfieldista tuli kolminkertainen maailmanmestari.

Tyson otteli seuraavan kerran vasta 28. kesäkuuta 1997, jolloin järjestettiin uusintaottelu WBA:n mestaruudesta Holyfieldin kanssa. Tyson hylättiin 3. erässä, kun hän puraisi Holyfieldiltä palasen vasemmasta korvasta. Tyson vetäytyi nyrkkeilystä vuodeksi, jonka jälkeen otteli Etelä-Afrikan Frans Bothan kanssa. Tyson tyrmäsi hänet yhdellä hyvällä iskulla 5. erässä. Tyson järjesti itselleen hankaluuksia pahoinpitelemällä kaksi henkilöä 31. elokuuta 1998. Hänet tuomittiin vankeuteen ja yhteiskuntapalveluun 9 kuukaudeksi. Vapauduttuaan hän otteli Orlin Norrisin kanssa 23. lokakuuta 1999.

Tyson otteli 3 ottelua vuonna 2000. Ensimmäinen ottelu oli Englannissa Julius Francista vastaan. Tyson voitti keskeytyksellä 2. erässä. Tämän jälkeen Tyson otteli Lou Savaresen kanssa voittaen 1.erässä. Tyson otteli myös "nuhruisen" ottelun Andrew Golotan kanssa voittaen 3. erässä. Ottelun jälkeen Tyson jäi kiinni huumeiden hallussapidosta.

Tyson otteli ainoastaan kerran vuonna 2001; hän voitti Brian Nielsenin keskeytyksellä 7. erässä. Tyson yritti otella Lennox Lewisin kanssa vuonna 2002 Nevadassa, mutta Nevadan nyrkkeilykomissio ei antanut Tysonille lupaa otella johtuen Tysonin mahdollisesta osallisuudesta seksuaalirikoksiin. Ottelu järjestettiin lopulta kesäkuussa Memphisissä, Tenneseeessä. Tyson hävisi tyrmäyksellä 8. erässä. Seuraavassa ottelussaan Tyson löi Clifford Etiennen 49 sekunnissa 1. erässä.

Tyson avioitui fitnesstähden kanssa ja juhli Las Vegasissa, mutta ajautui taloudelliseen konkurssiin elokuussa 2003. Tyson kohtasi englantilaisen Danny Williamsin Louisvillessä, Kentuckyssa ja hallitsi kaksi ensimmäistä erää. Tilanne muuttui 3. erässä ja Tyson hävisi tyrmäyksellä 4. erässä. Ottelussa Kevin McBridea vastaan Tyson luovutti ennen 7. erää. Hävittyään kolme ottelua neljästä. Mike Tyson on sanonut voivansa lopettaa nyrkkeilyn. Tyson on urallaan otellut 58 ottelua, joista 6 tappiota ja 2 ratkaisematonta, 44 tyrmäysvoittoa.Vuonna 2006 Tyson sanoi julkisesti aloittavansa vaikka strippari työt,että hän pääsisi taas julkisuuteen takaisin.Tyson alkoi esittää harjoitteluaan julkisesti Madison Square Gardenissa vuonna 2006.