Mosin-Nagant
Wikipedia
 Mosin-Nagant 1891/30 |
||
| Tyyppi | Pulttilukkoinen kivääri | |
|---|---|---|
| Valmistaja | Tula, Iževsk, Siestarjoki, Chatellerault, Remington, Westinghouse | |
| Valmistusmaa | Venäjä | |
| Valmistusvuodet | 1891–1960-luku | |
| Tekniset tiedot | ||
| Kaliiperi(t) | 7,62 mm × 53R mm | |
| Aseen pituus | 1 020 mm | |
| Piipun pituus | 510 mm | |
| Paino (tyhjänä) | 3,45 kg | |
| Lipas | kiintomakasiini | |
| Kapasiteetti | 5 patruunaa | |
| Ammuksen lähtönopeus | 770-786 m/s | |
| Tehokas kantama | 548,64 m | |
| Teoreettinen kantama | 1828,8 m | |
| Tulinopeus (lks/min) | kertalaukaus | |
Mosin–Nagant (ven. винтовка Мосина-Нагана) on viiden patruunan kiinteällä lippaalla varustettu 7,62 mm × 53R kaliiperinen pulttilukkoinen sotilaskivääri, jota käytti pääasiassa Venäjä ja myöhemmin Neuvostoliitto ja useat sen liittolaismaat, sekä Suomi. Puna-armeija käytti Mosin–Nagantia vuodesta 1891 aina 1960-luvulle asti, jolloin vielä käytössä olleet tarkka-ampuja-mallit korvattiin Dragunoveilla.
Kivääri oli alun perin voittaja kilpailussa, jonka keisarillinen Venäjä järjesti vanhentuneiden Berdan-kiväärien korvaamiseksi, ja siinä yhdistettiin Sergei Mosinin lipas belgialaisen Leon Nagantin lukkomekanismiin. Armeija olisi halunnut Nagantin suunnitteleman kiväärin sellaisenaan, mutta isänmaallisuussyistä ulkomaalaisen ei voitu antaa voittaa kilpailua. Aseen nimitys kolmen linjan kivääri tulee sen kaliiperista, joka oli vanhan pituusmitan mukaan kolme tuuman kymmenesosaa.
Suomalaiset M/91-24 "Lotta-kivääri", M/27, M/28 ja M/28-30 "Pystykorvat" ja M/39 "Ukko-Pekka" ovat muunnelmia Mosin–Nagantista.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Mosin-Nagant.net (englanniksi)
- Russian-Mosin-Nagant.Com (englanniksi)
