Muhammad Ali

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee nyrkkeilijää Muhammad Ali. Katso Muhammad Ali (täsmennyssivu) muista saman nimisistä henkilöistä.

Tiedot
Muhammad Ali
Muhammad Ali vuonna 2004
Oikea nimi	Muhammad Ali (ent. Cassius Marcellus Clay Jr.)
Lempinimi	The Greatest
Painoluokka	raskassarja
Maa	Yhdysvallat
Syntymäaika	17. tammikuuta 1942
Syntymäpaikka	Louisville, Kentucky
Kätisyys	oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut	61
Voitot	56
Tyrmäysvoitot	37
Tappiot	5
Ratkaisemattomat	1
Ei tuomiota / mitätöity	0

Muhammad Ali-Haj ( entiseltä nimeltään Cassius Marcellus Clay Jr.) (s. 17. tammikuuta 1942, Louisville, Kentucky) on yhdysvaltalainen entinen raskaansarjan nyrkkeilijä.

[muokkaa] Saavutukset

Muhammad Ali voitti keskiraskaan sarjan olympiakullan 18-vuotiaana Rooman olympialaisissa vuonna 1960. Olympiakisojen jälkeen hän siirtyi ammattilaiseksi voittaen WBA-liiton raskaan sarjan maailmanmestaruuden vuonna 1964. WBC-liiton maailmanmestari hän oli vuosina 1964–67. Hän palasi maailmanmestariksi (WBA, WBC) vuosiksi 1974–78. WBA:n tunnustama maailmanmestari hän oli vielä 1978–79.

[muokkaa] Ammattilaisura

Muhammad Ali voitti hallitsevan maailmanmestarin Sonny Listonin 25. helmikuuta 1964. Ali voitti ensimmäisessä titteliottelussa Sonny Listonin 25. toukokuuta 1965. Ennen ottelua Ali (tuolloin vielä nimellä Cassius Clay) herätti huomiota itsevarmoilla lausahduksillaan kuten Olen suurin, olen kaunein!. Ali voitti keskeytyksellä 12. erässä Floyd Pattersonin marraskuussa 1965. Tämän jälkeen Ali sai julkisuutta myös tunnustauduttuaan muslimijärjestö Nation of Islamin jäseneksi. Järjestö antoi hänelle luvan vaihtaa "orjanimensä" Cassius Clay Muhammad Aliksi. Hän voitti tyrmäyksellä Kanadan mestarin George Chuvalon, jota ei ollut ennen tyrmätty urallaan. Ali voitti tyrmäyksellä Brian Londonin ja Henry Cooperin. Ali voitti Karl Mildenbergin tyrmäyksellä marraskuussa 1966. Ali otteli Williamsin kanssa tyrmäten hänet 3. erässä. Ali voitti Ernie Tarnellin Madison Square Gardenissa maaliskuussa 1967. Vuonna 1970 hän menetti tittelinsä kieltäydyttyään asepalveluksesta ja lähdöstä Vietnamiin.

Ali yritti paluuta jo vuoden päästä saatuaan luvan otella. Hän pääsi haastamaan maailmanmestari Joe Frazierin. Hän hävisi tälle mestaruusottelussa 15. erässä luvunlaskulla Madison Square Gardenissa vuonna 1971. Frazier kuitenkin menetti tittelinsä George Foremanille, ja Ali oli jälleen kiinni mestaruudessa. Foreman oli ennakkosuosikki ja nuori haastaja kuuluisassa Zairen ottelussa 30. lokakuuta 1974. Ottelu oli ensimmäinen koskaan Afrikassa järjestetty titteliottelu. Tätä ottelua on pidetty Alin uran parhaimpana. Alussa Foreman hallitsi ottelua. Ottelun kestäessä Foremanin iskuista väheni teho. Alin oikea lähetti Foremanin lattiaan 8. erän lopulla. Alin taktiikka perustui siihen ajatukseen, että vaikka Foreman oli uskomattoman kova lyömään, hän ei ollut koskaan otellut pitkiä otteluita, eikä tuntenut sitä fyysistä tilaa, mihin nyrkkeilijä joutuu ottelun kestäessä kauan. Ali taas oli tottunut pitkiin otteluihin, joten hän oli ajatellut pääsevänsä niskan päälle, mikäli ottelusta tulisi pitkä.

Ali voitti vielä kerran Joe Frazierin Manilassa, Filippiineillä käydyssä uusinnassa, 14. erässä teknisellä tyrmäyksellä. Hänen otteluaan Frazierin kanssa on pidetty kuuluisimpana nyrkkeilyn historiassa. Aikakauslehti Ringo kutsui vuoden 1975 ottelua Vuoden taisteluksi. Monet arvelivat Alin lopettavan nyrkkeilyn.

Hän jatkoi nyrkkeilyä tyrmäämällä belgialaisen Jean-Pierre Cooperin ja englantilaisen Richard Burnsin. Ali kohtasi ylipainoisena Jimmy Youngin. Tätä ottelua pidetään Alin uran huonoimpana. Ottelu päättyi ratkaisemattomaan.

Ali voitti Ken Nortonin heidän kolmannessa ottelussaan. Vuonna 1979 kaikkien yllätykseksi Ali kuitenkin menetti tittelinsä teknisesti huonommalle Leon Spinksille tyrmäyksellä. Alin uran uskottiin jälleen loppuvan, mutta toisin kävi. Ali voitti uusintaottelussa maailmanmestaruudesta Leon Spinksin 27. kesäkuuta 1979. Hänestä tuli ennätyksellisesti kolminkertainen raskaan sarjan maailmanmestari. Hän suunnitteli nyrkkeilyn lopettamista. Ali kohtasi harjoituskumppaninsa Larry Holmesin lokakuussa 1980 ja hävisi teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä. Ottelun jälkeen Alin oli käytävä sairaalassa – hänellä oli puhe- ja liikehäiriöitä. Ali otteli vielä puolikuntoisena Trevor Berbickiä vastaan 11.joulukuuta 1981, ja hävisi 10. erässä. Urallaan hän voitti 56 ottelua, joista 37 tyrmäyksellä. Hän hävisi ammattilaisurallaan ainoastaan 5 ottelua, joista kolme hänen viidessä viimeisessä ottelussaan. Monet pitävätkin Alia kaikkien aikojen parhaana raskaansarjan nyrkkeilijänä, mutta myös surullisena esimerkkinä, miten nyrkkeilijä asettaa terveytensä vaaraan jokaisessa ottelussaan.

Muhammad Ali nuorena

[muokkaa] Nyrkkeilijänä

Ali oli teknisesti taitava nyrkkeilijä. Nuorena Alin nyrkkeilytyyli oli erittäin epätavallinen raskaan sarjan nyrkkeilijäksi. Hän piti otellessaan käsiään sivuillaan sen sijaan että olisi pitänyt niitä ylhäällä, pään ja kasvojen suojana kuten yleisesti on tapana. Ali luotti sen sijaan nopeuteensa. Hän kykeni hyvin väistelemään vastustajan iskuja ja antamaan itse teräviä iskuja. Alin sanottiin tanssivan kuin perhonen ja pistävän kuin ampiainen.

Myöhemmällä urallaan, kun hänen nuoruuden nopeutensa oli jonkin verran hiipunut, hän siirtyi enemmän tavanomaiseen nyrkkeilytyyliin. Kun Alin valtti ei enää ollut hänen nopeutensa, hän turvautui harvinaisen hyvään iskunsietokykyynsä.

[muokkaa] Kehän ulkopuolella

Ali on aina ollut tunnettu värikkäistä lausunnoistaan. Hän sanoi:" Minulla ei ole mitään Vietkongia vastaan", kun itsepintainen toimittaja tivasi kehätähdeltä mielipidettä Vietnamin sodasta. Lausunto nostatti valtaisan kohun Yhdysvalloissa, missä yleinen mielipide ei vielä ollut kääntynyt Kaukoidässä käytyä sotaa vastaan. Nuoren Alin ura katkesi äkillisesti 1967 kun häneltä evättiin nyrkkeilyoikeus yli kolmeksi vuodeksi hänen kieltäydyttyään asepalveluksesta. Vuonna 1970 oikeus salli Alin jälleen otella.

Mustien kansalaisoikeuksien puolesta hän on antanut oman panoksensa. Häntä on esimerkiksi pidetty kaikkien hänen jälkeensä tulleiden mustien amerikkalaisurheilijoiden esikuvana. Cassius Clay otti nimekseen Muhammad Ali käännyttyään islamin uskoon. Alilla todettiin Parkinsonin tauti vuonna 1982. Syynä sairastumiseen on pidetty ottelijan hyvää iskunkestävyyttä, jonka ansiosta Ali otti vastaan lyöntejä enemmän kuin olisi ollut suotavaa.

Kansallissankarin asemaan värikkäiden vaiheiden jälkeen kohonnut Ali sytytti olympiatulen Atlantan olympialaisissa vuonna 1996.

Vuonna 2001 ilmestyi hänen elämästään kertova elokuva Ali, jossa häntä näyttelee Will Smith.

Muhammad Alin tytär Laila Ali (s. 30. joulukuuta 1977) voitti 11. kesäkuuta 2005 WBC-liiton ensimmäisen naisten mestaruustittelin. Voitto oli 21. Laila Alin siihen saakka tappiottomalla uralla.

Muhammad Ali on ollut naimisissa neljä kertaa ja hänellä on seitsemän tytärtä ja kaksi poikaa.