Aleksanteri II:n patsas
Wikipedia
Aleksanteri II:n patsas on Venäjän keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle Aleksanteri II:lle omistettu muistopatsas Helsingin Senaatintorilla. Kuvanveistäjien Johannes Takanen ja Walter Runeberg suunnittelema patsas paljastettiin vuonna 1894, ja se on yksi Helsingin vanhimpia ja huomattavimpia julkisia muistomerkkejä.
Keisari Aleksanteri II (1818–1881) oli pidetty hallitsija, jonka aikana ja myötävaikutuksella Suomessa toteutettiin huomattavia yhteiskunnallisia uudistuksia. Keisari kuoli vuonna 1881 pommiattentaatin uhrina, ja 1884 Helsingissä järjestettiin suunnittelukilpailu Senaatintorille sijoitettavasta muistomerkistä. Kilpailun voitti Johannes Takanen ja toiseksi tuli Walter Runeberg, ja kilpailulautakunta suunnitteli antavansa lopullisen työn molempien kuvanveistäjien toteutettavaksi. Johannes Takanen kuitenkin kuoli 1885, ja veistoksen toteutus jäi Walter Runebergille, joka yhdisteli siinä omiaan ja Takasen ideoita. Patsas paljastettiin keisarin syntymäpäivänä 29. huhtikuuta 1894.
Patsaaseen kuuluu Aleksanteri II:n hahmo sekä neljä allegorista veistosryhmää, jotka kuvaavat Lakia (Lex), Työtä (Labor), Rauhaa (Pax) ja Valoa (Lux); kaikkiaan siihen sisältyy kahdeksan ihmis- tai eläinhahmoa. Korkean graniittijalustan huipulla seisova Aleksanteri II on kuvattu Suomen kaartin upseerin univormussa, pitämässä puhetta vuoden 1863 valtiopäivillä. Keisarin yli kolme metriä korkea hahmo perustuu Johannes Takasen luonnokseen, sen sijaan muut veistokset ovat alusta asti Walter Runebergin käsialaa. Jalustan eteläreunalla on Laki, miekkaa ja kilpeä pitelevä oikeuden jumalatar leijonineen. Länsireunalla eli yliopiston päärakennuksen puolella on Työ eli maanviljelijäpariskunta, jonka mies pitelee kädessään kirvestä ja nainen sirppiä ja viljalyhdettä. Pohjoisreunalla eli tuomiokirkon puolella on Rauha, kyyhkysten ympäröimä rauhan jumalatar. Itäreunalla eli valtioneuvoston linnan puolella oleva Valo käsittää kaksi hahmoa: Spekroskooppia pitelevä jumalatar, joka symboloi tieteitä, sekä lyyraa pitelevä pikkupoika, joka symboloi taiteita. Lisäksi patsaan jalustassa ovat Suomen maakuntavaakunat sekä vuosiluku 1863, jolloin Suomen valtiopäivien toiminta alkoi uudelleen puolen vuosisadan tauon jälkeen.
Muistomerkin kuuluisin osa on Laki-veistos, jonka hahmot tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi ja Suomen leijonaksi. Patsaasta on olemassa kaksi alkuperäisen kokoista kopiota, toinen Presidentinlinnan valtiosalissa ja toinen Säätytalon pääportaikossa.
Aleksanteri II:n patsaasta tuli laajojen mielenilmausten näyttämö vuonna 1899 alkaneiden sortovuosien aikana. Helsinkiläiset protestoivat Nikolai II:n venäläistämispyrkimyksiä vastaan kukittamalla "hyvän tsaarin" Aleksanteri II:n patsasta. Itsenäistymisen jälkeen, kun aitosuomalaisuusliike pyrki hävittämään Helsingistä venäläiskauden jälkiä, patsasta vaadittiin jopa poistettavaksi, ja myöhemmin ehdotettiin sen korvaamista Mannerheimin ratsastajapatsaalla. Nämä vaatimukset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta.
