Napolin kuningaskunta
Wikipedia
Napolin kuningaskunta, Apenniinien niemimaan eteläosan ja ajoittain Sisilian käsittänyt valtakunta. Vuonna 1130 Roger II yhdisti Etelä-Italian normanneille kuuluneet alueet ja Sisilian yhdeksi kuningaskunnaksi. Rogerin suvun sammuttua Hohenstaufien keisarisuku hallitsi kuningaskuntaa vuodesta 1194 ja Anjou-sukuinen Kaarle I vuodesta 1266.
Sisilia erosi siitä 1282 ja joutui Aragonialle. Napoli jäi Anjou-suvulle vuoteen 1435. Napolin kuningaskunta oli yhdistettynä sekä Sisiliaan että Aragoniaan 1442–1495, oli sitten Ranskan hallussa, kuului Ferdinand Katolilaisen valloitettua sen Espanjaan varakuningaskuntana 1504–1713, joutui Espanjan perimyssodassa Itävallalle, mutta 1734 Napoli ja Sisilia (joka oli liitetty siihen 1720) muodostettiin omaksi, espanjalaisen Bourbonin sukuhaaran hallitsemaksi kuningaskunnaksi.
Ranskalaiset karkottivat 1799 Ferdinand IV:n Sisiliaan ja tekivät Napolista tasavallan. Ferdinand hallitsi koko valtakuntaa uudelleen 1801–1806, minkä jälkeen mantereen puoleista osaa hallitsivat Joseph Bonaparte (1806–1808) ja Joachim Murat (1808–1815). Vuonna 1815 Ferdinand sai takaisin valtakuntansa ja julistautui Molempain Sisiliain kuninkaaksi. Hän ja hänen seuraajansa hallitsivat taantumuksellisesti, kunnes Giuseppe Garibaldi vapautti Sisilian ja valloitti Napolin 1860, jolloin kuningaskunta liittyi yhtyneeseen Italiaan.
Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.
