Itävalta

Itävallan tasavalta (saks. Republik Österreich) eli Itävalta (Österreich) on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Osat
4 Maantiede
5 Talous
6 Väestö
- 6.1 Väestöjakauma
- 6.2 Suurimpia kaupunkeja
7 Kulttuuri
8 Merkittävimmät luonnonvarat
9 Merkittävimmät vientituotteet
10 Lähteet
11 Kirjallisuutta
12 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Itävallan historia

Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku.

Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajotettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler.

Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi puskurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin.

Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.

[muokkaa] Politiikka

Itävallan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kaksivaiheisella suoralla kansanvaalilla. Presidentti nimittää kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja.

Itävallan perustuslaki perustuu Bundes-Verfassungsgesetz 1920:n vuoden 1929 versioon. Itävallan valtiosopimus (Österreichischer Staatsvertrag), joka hyväksyttiin 15. toukokuuta 1955, päätti liittoutuneiden miehityksen toisen maailmansodan jälkeen. Sopimuksen mukaan parlamentti julisti perustuslain lisäyksellä 26. lokakuuta 1955 maan pysyvästi puolueettomaksi, mitä päivämäärää juhlitaan maan kansallispäivänä.

Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 kansan nelivuotiskausille valitsemaa ehdokasta. Parlamentin alahuone tai presidentti voi erottaa kanslerin. Puolueiden on ylitettävä neljän prosentin äänikynnys saadakseen ehdokkaita, mutta ehdokas voi tulla valituksi myös joltakin 43 vaalipiirin Direktmandat-paikalla. Ylähuone eli Bundesrat voi viivyttää lakien hyväksymistä palauttamalle ne kerran uuteen käsittelyyn alahuoneessa.

Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pidettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin.

Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen ja Wolfgang Schüssel jatkoi liittokanslerina.

Vuoden 2006 vaaleissa 1. lokakuuta 2006 sosiaalidemokraatit ottivat yllätysvoiton. SPÖ kieltäytyi yhteistyöstä ulkomaalaisvastaisen Vapauspuolueen kanssa, eivätkä sen paikat riittäneet Vihreidenkään kanssa hallituksen muodostamiseen. Kolmikuukautisten hallitusneuvottelujen jälkeen SPÖ ja ÖVP sopivat suuresta koalitiohallituksesta Alfred Gusenbauer kanslerina.

Parlamentin valtasuhteet vuoden 2006 vaalien jälkeen^[1]:

paikkoja	ääniosuus	puolue tai vaaliliitto
68	35,34 %	Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue (Sozialdemokratische Partei Österreichs; SPÖ) ml. yksi Liberales Forumin jäsen SPÖ:n listalla
66	34,33 %	Kansanpuolue (Österreichische Volkspartei; ÖVP)
21	11,05 %	Vihreät (Die Grünen – Die Grüne Alternative)
21	11,04 %	Vapauspuolue (Freiheitliche Partei Österreichs; FPÖ)
7	4,11 %	Itävallan tulevaisuuden liitto (Bündnis Zukunft Österreich; BZÖ)
--	2,80 %	Hans-Peter Martinin lista (Liste Dr. Martin - Für Demokratie, Kontrolle, Gerechtigkeit)
--	0,23 %	Kommunistische Partei Österreichs

Paikkojen jakauma osavaltioiden maapäivillä. Hallituskoalitioiden paikat lihavoitu.

	paikkoja	SPÖ	ÖVP	Die Grünen	FPÖ	BZÖ	KPÖ	vaalien väli	seuraavat vaalit
Burgenland	36	19	13	2	2			5 vuotta	2010
Kärnten	36	14	4	2	1	15		5 vuotta	2009
Ala-Itävalta	56	19	31	4	2			5 vuotta	2008
Ylä-Itävalta	56	22	25	5	4			6 vuotta	2009
Salzburg	36	17	14	2	3			5 vuotta	2009
Steiermark	56	25	24	3			4	5 vuotta	2010
Tiroli	36	9	20	5	2			5 vuotta	2008
Vorarlberg	36	6	21	4	5			5 vuotta	2009
Wien	100	55	18	14	13			5 vuotta	2010
Total	448	186	170	41	32	15	4

[muokkaa] Osat

Itävallan kartta, CIA 1999 (iso kartta)

Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:

[muokkaa] Maantiede

Itävalta satelliittikuvassa maaliskuussa

Itävallan kartta

Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3 798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein on Wildspitze, 3 774 metriä.

Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto: kylmät talvet ja viileät kesät.

Itävallassa on myös jonkin verran järviä ja jokia kuten Wolfgangsee, Neusiedlersee, wörthersee, Bodensee ja Mondsee (see tarkoittaa järveä). jokia ovat tonava(Danube), mur, drau, inn.

[muokkaa] Talous

Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa valtionyrityksistä yksityistettiin 1990-luvun alussa.

Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Yli 40 % työvoimasta kuuluu Österreichischer Gewerkschaftsbundiin (ÖGB). Teollisuus, ammattiliitot, maatalouden eturyhmät ja hallitus (ns. sosiaalipartnerit, Sozialpartner) neuvottelevat laajan tulopoliittisen kokonaisratkaisun. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous tuottaa noin 80 % maan elintarvikkeista, ja työllistää 2 % työvoimasta. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.

Ylivoimaisesti suurin kauppakumppani on Saksan, jonne viedään kolmannes viennistä ja josta tuodaan yli 40 % tuonnista. EU-25-maat käsittävät 84 % ulkomaankaupasta.

Sähköstä yli 65 % tuotetaan vesivoimalla. Itävallassa ei ole ydinvoimaloita. Vuonna 1972 aloitettiin voimalaitoksen rakentaminen Zwentendorfiin Tonavan varrella. Vuonna 1978 järjestettiin kuitenkin kansanäänestys, jossa 50,5 % äänestäjistä vastusti ydinvoiman käyttöönottoa, eikä voimalaa ikinä avattu ja säädettiin laki ydinvoiman kieltämiseksi.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Väestöjakauma

Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä, 18 000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö.

Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta.

Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100 000 juutalaista, nyt heitä on 10 000–20 000.

Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981 (lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991)

kansallisuus	1923	1951	1971	1981
saksalainen	6 272 892 96,0 %	6 843 416 98,7 %	n. 7 407 200 99,3 %	n. 7 515 000 99,5 %
tšekki	93 553 1,4 %	4 875 0,1 %	–	–
slovakki	5 170 0,1 %	–	–	–
sloveeni	43 382 0,7 %	23 839 0,3 %	19 593 0,3 %	n. 9 000 0,1 %
serbo-kroaatti	44 771 0,7 %	–	–	n. 12 000 0,2 %
kroaatti	–	33 972 0,5 %	24 514 0,3 %	–
unkarilainen	25 071 0,4 %	11 176 0,2 %	n. 5 440 (*) 0,1 %	n. 3 000 0,0 %
muu	49 641 0,8 %	16 629 0,2 %	–	n. 63 000 0,8 %
yhteensä	6 534 481	6 933 907	n. 7 456 745	n. 7 555 338

(*) vain Burgenlandissa.

[muokkaa] Suurimpia kaupunkeja

Wien (1 631 082)
Graz (250 099)
Linz (188 968)
Salzburg (149 997)
Innsbruck (117 180)
Klagenfurt (92 404)

[muokkaa] Kulttuuri

Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin-koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg.

Muiden taiteiden piirissä tunnetuiksi ovat tulleet runoilija Peter Rosegger ja taidemaalari Gustav Klimt.

Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja ovat Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler. Filosofialle Itävalta on antanut Ludwig Wittgensteinin ja Karl Popperin. Maan tunnetuin matemaatikko on ollut loogikko Kurt Gödel. Ihmistieteiden alalla eittämättä tunnetuin itävaltalainen on psykoanalyysin isä Sigmund Freud; ammattipiireissä tunnettu on myös psykologi Alfred Adler. Itävallassa ovat syntyneet taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek. Tekniikan historiaan on jäänyt insinööri Ferdinand Porsche.

Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll, Stephan Eberharter, Anita Wachter ja Benjamin Raich ovat kaikki kilpailleet punavalkoisen lipun alla. Myös mäkihyppy on Itävallassa suosittua ja esimerkiksi itävaltalainen Thomas Morgenstern on maailman kärkihyppääjien joukossa.

Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler sekä näyttelijä Arnold Schwarzenegger.