Nico (muusikko)
Wikipedia
Christa Päffgen eli Nico (10. lokakuuta 1938, Köln, Saksa – 10. heinäkuuta, 1988, Ibiza, Espanja) oli saksalais-yhdysvaltalainen rocklaulaja ja -säveltäjä. Nico toimi myös mallina ja elokuvanäyttelijänä. Tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita ovat "I'll Be Your Mirror", "Femme Fatale", "All Tomorrow's Parties", "Chelsea Girls" sekä "Frozen Warnings".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
1950- ja 60-lukujen taitteessa Nico teki mallintöitä Pariisissa ja näytteli pieniä osia elokuvissa, joista tunnetuin on Federico Fellinin La Dolce Vita (1960). Yhdysvaltoihin muutettuaan hänestä tuli The Velvet Underground -yhtyeen vokalisti Lou Reedin rinnalle.
Nicon vaalea kauneus ja ekstrovertti persoonallisuus tekivät hänestä New Yorkin vaihtoehtopiireissä suositun hahmon. Häntä verrattiin Marlene Dietrichiin suorasukaisen viehätysvoimansa ansiosta. Vuonna 1967 hän julkaisi The Velvet Undergroundin kanssa albumin The Velvet Underground and Nico, josta tuli myöhemmin yksi rock-historian kuuluisimmista albumeista.
Levyn jälkeen Nico jätti yhtyeen ja aloitti soolouran. Useat pitävät hänen kahta ensimmäistä sooloalbumiaan Chelsea Girl (1967) ja The Marble Index (1969) hänen parhainaan. Nicon albumit myivät vaatimattomasti, mutta useat musiikintuntijat ovat pitäneet niiden keskiaikaa, goottiromantiikkaa ja folk-aineksia yhdistävää tyyliä omintakeisena ja aikaansa edellä olevana.
Vaikea heroiiniriippuvuus kuitenkin verotti Nicon voimavaroja ja hän levytti enää harvoin. Nico kuoli polkupyöräretkellä Ibizalla lomaillessaan kesällä 1988.
Nico tuli tunnetuksi romansseistaan Jim Morrisonin, Lou Reedin, Iggy Popin ja Alain Delonin kanssa. Delonilla ja Nicolla on yhteinen poika, näyttelijä ja valokuvaaja Christian Aaron (Ari) Boulogne (s. 1962). Delon ei koskaan tunnustanut lasta.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studiolevyt
- The Velvet Underground & Nico (1967) yhdessä The Velvet Undergroundin kanssa
- Chelsea Girl (1967)
- The Marble Index (1969)
- Desertshore (1970)
- The End (1974)
- Drama of Exile (1983)
- Camera Obscura (1985)
- The Blue Angel (1985)
[muokkaa] Postuumit kokoelmat ja konserttitaltioinnit
- Hanging Gardens (1990)
- Heroine (1995)
- My Funny Valentine (1995)
- Icon (1996)
- Janitor of Lunacy (2000)
- Innocent & Vain (2002)
[muokkaa] Lähteet
- Nico, Songs They Never Play on the Radio, James Young, ISBN 0-747-54411-5