Nikolai Gumiljov
Wikipedia
Nikolai Stepanovitš Gumiljov (ven. Николай Степанович Гумилёв, s. 15. huhtikuuta 1886, Kronstadt, Pietari, Venäjä – k. elokuu 1921, Venäjä) oli merkittävä venäläinen runoilija, joka perusti akmeismiliikkeen. Hän oli Anna Ahmatovan ensimmäinen aviomies, heillä oli yhteinen poika Lev Gumiljov (s. 1912). Nikolai Gumiljov teloitettiin kommunismin vastaisesta toiminnasta elokuussa 1921.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Uran alku
Gumiljov syntyi Kronstadtissa, Pietarissa. Hän opiskeli Tsarskoje Selon kymnaasissa, jossa hänen opettajana toimi runoilija Innokenti Annenski. Myöhemmin Gumiljov kertoi Annenskin vaikuttaneen siihen, että hän alkoi runoilijaksi. Hänen ensimmäinen runonsa Ja v les bežal iz gorodov (ven. Я в лес бежал из городов) julkaistiin 8. syyskuuta 1902. Hän julkaisi ensimmäisen lyyrisen kirjan The Way of Conquistador vuonna 1905. Se koostui runoista jotka koskivat eksoottisia kohteita Tšadjärven kiraffeista Caracallan krokotiileihin. Vaikka Gumiljov oli ylpeä kirjasta, monet kriitikot arvostelivat sen tekniikaltaan huonoksi. Vuodesta 1907 lähtien Gumiljov matkusti laajasti Euroopassa, erityisesti Italiassa ja Ranskassa. Hänen uusi kokoelma Romantic Flowers ilmestyi vuonna 1908. Pariisissa hän julkaisi kirjallisuuslehteä Sirius, mutta ainoastaan kolme painosta tuotettiin. Palattuaan Venäjälle, hän toimitti ja kirjoitti lehteä Apollon. Tällöin hän rakastui Tšerubina de Gabriakiin. Cherubin deGabriak oli kirjallinen pseudonyymi kahdesta henkilöstä.
Kuten Flaubert ja Reinbaud ennen häntä, Gumiljov oli kiinnostunut Afrikasta ja matkusti siellä ainakin kerran vuodessa. Hän metsästi leijonia Etiopiassa ja toi Pietarin museoon antropologisesti ja etnograafisesti laajan kokoelman afrikkalaista taidetta. Hänen kokoelma Tent (1921) sisältää hänen parhaimpia runoja afrikkalaisista aiheista.
[muokkaa] Runoilijoiden kilta
Gumiljov tutustui Vjatšeslav Ivanovin "Torni" talon juhlissa Anna Ahmatovaan vuonna 1910. Gumiljov ja Ahmatova avioituivat 25.huhtikuuta 1910. Heidän lapsensa Lev syntyi 18.syyskuuta, 1912. Gumiljov julkaisi kaksi runokokoelmaa The Pearls 1910 ja Alien Sky vuonna 1912. Gumiljov perusti runoilijoiden akmeismiliikkeen yhdessä Sergei Gorodetskyn kanssa, liikkeen merkittävämmäksi teokseksi muodostui kuitenkin Osip Mandelstamin runokokoelma Stone 1912. Monet huomattavimmat runoilijat, kuten Georgy Ivanov ja Vladimir Nabokov jättivät Gumiljovin koulukunnan.
[muokkaa] Sotakokemuksia
Kun Ensimmäinen maailmansota sota alkoi, Gumiljov palasi Venäjälle ja liittyi jalkaväkirykmenttiin. Hänet palkittiin ansioistaan kahdella St.Georgen ristillä (24.joulukuuta 1914 ja 5.helmikuuta 1915). Hänen sotarunonsa ovat julkaistu kokoelmassa The Quiver. Venäjän vallankumouksen aikana, Gumiljov palveli upseerina Pariisissa. Huolimatta varoituksista hän palasi Venäjälle, Pietariin. Pietarissa hän julkaisi muutamia uusia kokoelmia, Tabernaclen ja Bonfiren. Lopullinen ero Anna Ahmatovan kanssa tuli 5.elokuuta, 1918.
[muokkaa] Viimeiset vuodet ja kuolema
Vallankumouksen jälkeen ensimmäisinä vuosina Lenin hyväksyi ja suosi taiteilijoiden uusia kokeiluja. Aleksandr Blok ja Nikolai Gumiljov ja muut merkittävät taiteilijat olivat kuitenkin Neuvostoliiton uuden salaisen poliisin Tšekan tarkkailtavana. Poliittiset erimielisyydet kasvoivat taiteilijoiden ja kommunistipuolueen viranomaisten välillä vuosien kuluessa. Gumiljov ei salannut kommunismin vastaisia ajatuksiaan, hän ei halunnut liittyä bolšhevistien kirjallisiin ryhmiin. Gumiljov perusti järjestön All Russia Union of writers 1920. Tšeka vangitsi hänet monarkistina 3.elokuuta, 1921. Kaikkiaan 61 osallista mukana Gumiljov teloitettiin arviolta 24.elokuuta 1921, aivan tarkkaa päivämäärää ja paikkaa ei tiedetä.
