Njasvižin kartano
Wikipedia
Njasvižin kartano on Radziwiłłin aatelissuvun asuinkartano Njasvižissä Valko-Venäjällä. Se valittiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 2005.
Kartanon alueeseen kuuluu sekä varsinainen kartano että Kristuksen ruumiin kirkko. Kartano muodostuu kymmenestä keskenään yhteydessä olevasta rakennuksesta, joihin kuuluu itse kartanorakennus, pylväskäytävät, asuinrakennus ja asevarasto. Kartano on tehty 1500-luvun neljä bastionisen linnoituksen päälle. [1]
[muokkaa] Historia
Radziwiłłin suku omisti maan vuodesta 1533, kun se lahjoitettiin Mikołaj Radziwiłłille ja hänen veljelleen Janille Kiszkan aatelisisuvun sammumisen jälkeen. Radziwiłłit olivat yksi merkittävämpiä ja varakkaimpia sukuja Liettuan suuriruhtinaskunnassa.
Vuonna 1582 Mikołaj Krzysztof Radziwiłł aloitti kolmikerroksisen kartanon rakentamisen. Vaikka työt perustuivat keskiaikaisen linnaan, niin entiset linnoitukset muutettiin kartanon päärakennukseksi. Rakennutstyöt lopetettiin vuonna 1604, vaikka puolivuosisataa myöhemmin kartanoon tehtiinkin laajennuksia. Rakennuksen kulmat linnoitettiin kahdeksankulmaisilla torneilla.
Suuren Pohjan sodan aikana Kaarle XII:n joukot ryöstivät kartanon ja tuhosivat linnoitukset. Useita vuosikymmeniä myöhemmin Radziwiłłit kutsuivat saksalaisia ja italialaisia arkkitehtiä kunnostamaan rakennusta. Antoni Zaleski koristeli kartanin keltaiset ulkosivut barokkiaikaisilla stukkokoristeilla. Myös 1500-luvulta peräisin oleva portti jälleenrakennettiin ja tämän kaksikerroksinen torni sai kypärän.
Njasvižin merkittävin rakennus on ojan ylittävällä padolla kartanoon yhdistetty Kristuksen ruumiin kirkko, johon haudattu 72 Radziwiłłin suvun jäsentä. Kirkon suunnitteli italialainen arkkitehti Gian Maria Bernardoni. Sitä pidetään ensimmäisenä jesuiittatemppelinä, joka on suunniteltu Roomassa sijaitsevan Il Gesù -kirkon mukaan, maailman ensimmäisenä holvatulla basilikana barokkijulkisivulla ja ensimmäisenä Itä-Euroopan barokkitaidekohteena.
Vuonna 1770 venäläiset joukot valtasivat kartanon ja karkottivat Radziwiłłin perheen. Venäläisten hylättyä paikan se alkoi rapistua. Kartano palautettiin kuitekin Radziwiłłeille ja vuosien 1881 ja 1886 välillä prinssi Antoni Radziwiłłin ja tämän ranskalainen vaimo peruskorjasivat rakennuksen. He suunnittelivat myös englantilaistyylisen maisemapuutarhan, joka on yksi Euroopan suurimmista.
Radziwiłłit karkotettiin kartanosta jälleen vuonna 1939, kun puna-armeija valtasi paikan. Neuvostoaikana rakennusta käytettiin parantolana.
Vuonna 1994 rakennuskompleksi valittiin kansalliseksi historalliseksi ja kulttuuriseksi suojelukohteeksi. Tämän jälkeen tehty uudellenrakentaminen on saanut osakseen kritiikkiä kauan sitten tuhoutuneiden rakennusten, kuten kellotornin, jälleenrakentamisen vuoksi. Vuonna 2002 asuinrakennuksen ylinkerros tuhoutui tulipalossa. Unesco valitsi kartanon maailmanperintökohteeksi vuonna 2005.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Njasvižin kartano UNESCOn sivuilla (englanniksi)
