Oiva Ketonen
Wikipedia
Oiva Ketonen (1913–2000) oli suomalainen filosofi, joka toimi Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorina vuosina 1951-1977. Filosofina Ketonen oli Eino Kailan oppilas.[1] Hänen oma tutkimustyönsä liittyi matematiikkaan ja teoreettiseen filosofiaan. Ketonen sai akateemikon arvonimen vuonna 1980.[2]
Ketonen kirjoitti ennen kaikkea tieteenfilosofiasta ja -historiasta sekä myös laajemmalle yleisölle suunnattuja filosofiaa ja etiikkaa käsitteleviä teoksia.[1] Luonnontieteellisen maailmankuvan kehitystä Ketonen kuvasi erityisesti teoksissaan Suuri maailmanjärjestys ja Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus. Tämän lisäksi Ketonen oli hyvin merkittävä yliopistopoliittinen vaikuttaja ja korkeakoulututkimuksen kehittäjä.[2]
[muokkaa] Teoksia
- Suuri maailmanjärjestys. 1948.
- Akateeminen opintie. Suomalainen Suomi. 1953.
- Korkeakoulupolitiikan näköaloja. Valvoja 1955.
- Valkolakista väitöskirjaan. Porvoo 1964.
- Yliopistopolitiikkaa tutkimassa. Helsinki 1967.
- Yliopiston tie. Helsinki: Otava, 1971. ISBN 951-1-03543-6.
- Se pyörii sittenkin. 1976. ISBN 951-0-07354-7.
- Rajalla: ihmisen kohtalon pohdintaa. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05726-X.
- Ihmisenä olemisesta. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06540-8.
- Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus. Porvoo: Helsinki: Juva: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10505-8.
- Tiede ja ylin opetus. Kehittämislain kokemukset ja uudet tavoitteet. Kanava 1983.
- Arvovallan politiikkaa: suomalainen korkeakoulu ja korkeakoulupolitiikka: näkökulma suomalaiseen kulttuuriin. Porvoo: Helsinki: Juva: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13442-2.
- Juhlien jälkeen. Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlien herättämiä mietteitä. Juva 1991.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Suomalaisen filosofian kronikka. niin&näin.
- ↑ 2,0 2,1 Lampinen, Osmo: Oiva Ketonen korkeakoulupolitiikan vaikuttajana.
