Okariina

Wikipedia

Etu- ja takanäkymä kahdesta klassisesta okariinasta. Etupuolen kaksoisaukotus on kehitetty 1900-luvulla Japanissa

Okariina on antiikkinen, huilunkaltainen puupuhallinsoitin. Se on yksi maailman vanhimmista soittimista ja peräisin Keski- ja Etelä-Afrikasta, joissa heimot käyttivat okariinoissaan omia viritystään erottuakseen^[1]. Usein okariina on keraaminen, mutta jotkut valmistajat tekevät myös muovisia, puisia, lasisia ja metallisia soittimia. Muodoltaan okariina on tavallisesti ovaalin muotoinen, suljettu kammio, jossa on sormille neljästä kolmeentoista reikää ja puhallusaukko.

[muokkaa] Historia

Okariina saattaa olla jopa 12 000 vuotta vanha soitin^[2]. Okariinankaltaiset soittimet ovat olleet tärkeitä kiinalaisissa ja mesoamerikkalaisissa kulttuureissa, joissa niistä tehtiin eläinten, useimmiten lintujen, muotoisia.

Nykyaikaisen länsimaisen okariinan kehitti 1800-luvulla italialainen keksijä Giuseppe Donati^[2]. Soittimen italiankielinen nimi, ocarina, tarkoittaa pientä hanhea. Euroopassa okariinasta oli ennen Donatin keksintöä olemassa eläimen sarvesta tehty versio.

Kuinka okariina toimii:
1. Ilma kulkee puhallusaukosta sisään
2. Ilma törmää okariinan reunoihin synnyttäen äänen
3. Ilma värähtelee okariinan sisällä
4. Äänenkorkeus muuttuu avaamalla ja peittämällä aukkoja

[muokkaa] Äänentuotto

Toisin kuin esimerkiksi huilun tai nokkahuilun kohdalla, okariinan tuottaman äänen korkeus ei riipu puhalletun ilman kulkemasta matkasta. Sen sijaan äänenkorkeuteen vaikuttaa kammion avonaisen ja suljetun pinta-alan suhde. Sen vuoksi äänen vireyteen vaikuttaa enemmän aukkojen koko kuin niiden sijainti.

Puhallettava ilmavirtaus saa okariinan kammion resonoimaan, jolloin kammio tuottaa siniääntä muistuttavan äänen. Okariinalla siten voi soittaa huiluääniä, eli puhallusvoimalla soittimen äänialaa ei voi laajentaa. Soittaessa äänenkorkeutta voi vaihdella sulkemalla ja avaamalla sormiaukkoja joko osittain tai kokonaan.

[muokkaa] Okariina populäärikulttuurissa

Vuoden 1988 japanilaisessa anime-elokuvassa Naapurini Totoro esiintyvät Totoro-olennot soittavat okariinaa.
Dragonball Z -sarjan viimeisen elokuvan Wrath of the Dragon (englanniksi "lohikäärmeen raivo") Tapion-hahmo soittaa okariinaa.
Kirjailija Robert Rankinin Brentford-trilogian hahmo Hugo Rune on nimetty muun muassa okariinan uudelleenkeksijäksi.
Monty Pythonin elokuvan Elämän tarkoitus seksivalistuskohtauksessa vilahtaa okariina.
The Troggs -yhtyeen klassikkokappale Wild Thing sisältää okariinasoolon.
Okariinan esiintyminen useissa Nintendon suositun The Legend of Zelda -pelisarjan peleissä, etenkin Ocarina of Timessä, on nostanut okariinojen suosiota videopeliharrastajien keskuudessa.