Operaatio Platinakettu
Wikipedia
Operaatio Platinakettu oli operaatio Barbarossaan eli ohjeeseen numero 21 liittyvä suunnitelma Norjassa olevalle vuoristoarmeijalle suojata Petsamon alue, sen nikkelikaivokset sekä myös Narvikin malmi mahdolliselta Neuvostoliiton vastahyökkäykseltä sekä suomalaisten joukkojen kanssa kohti Muurmannin rataa ja estää Muurmannin huolto. Muurmanskista on noin sadan kilometrin matka Petsamon nikkelikaivoksille ja Petsamosta Kirkkoniemeen ja Varanginvuonolle 50 kilometriä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hyökkäys suoraan Murmanskiin tai Kantalahteen radalle
Huhtikuussa 1941 esitti Eduard Dietl Hitlerille, että hyökättäisiin Muurmannin rataa vastaan keskitetyllä yhdellä hyökkäyksellä Kantalahteen, koska käytettävissä oleva joukkojen määrä oli vähäinen painopisteen muodostamiseksi. Hitler ei pitänyt keskittämistä välttämättömänä, koska Suomen rajalta Murmanskiin oli vain 120 kilometriä matkaa. Dietlin mielestä kuitenkin maasto oli vaativa, koska teitä ei juuri ole eikä peitteistä maastoa ja koska talvella lämpötila voi laskea kymmeniin pakkasasteisiin, mitä huomattavasti parempi ei ole kesäkään, koska routa estää sadevesiä imeytymästä tahokkaasti ja maa muuttuu tämän vuoksi kosteaksi. Dietlin esittämän näkökannan mukaan suomalaisetkaan eivät pitäneet vahvoja joukkoja Suomussalmesta Petsamoon ulottuvan rajansa 800 kilometriä pitkällä osuudella, vaan ainoastaan muutamia hiihtopartioita 65. leveyspiirin pohjoispuolella. Dietl lisäksi korosti huollon vaikeutta tundralla, mikä kuluttaisi kuljetustehtäviin taistelujoukkoja.
Dietlin näkemyksen mukaan ensisijaisesti olisi tullut varmistaa nikkelin saanti valtaamalla ensiksi Petsamo ja sitten hyökkäämällä Kantalahteen Muurmannin radan katkaisemiseksi, jolloin Murmanskilla ei olisi rautatieyhteyttä neuvostoliittolaisten hallussa pitämälle alueelle etelään ja se jäisi saarroksiin, jolloin sitä ei voisi käyttää sulana satamana länsiliittoutuneiden avustuskuljetuksissa tulevien tarvikkeiden kuljettamiseen neuvostoarmeijalle. [1]
Dietlin näkökohtien seurauksena Hitlerin suunnitelmassa lisättiin operaatioon vielä 12 Saksan valtakunnan työpalveluosaston, kahta työpataljoonaa vastaavat (RAD-)ryhmät, K 363 ja K 376 Oberarbeitsführer Welserin johtamina.
Sotamarsalkka Mannerheim oli ilmoittanut saksalaisille, ettei pohjoisessa voi hyökätä heikkojen tieolojen vuoksi suuremmalla voimalla kuin kahdella divisioonalla kerrallaan. Tämän vaikutti siihen, ettei koko voimaa käytetty yhdessä painopistesuunnassa Petsamosta Kantalahteen, vaan voima jaettiin kolmeen vajaan saksalaisen armeijankunnan kokoiseen osaan, joista kukin oli kolmen divisioonan asemesta vain kahden divisioonan vahvuinen.
Ulkomaisessa kirjallisuudessa on viitattu asiaan lähinnä suomalaisten virheenä, missä ei oteta huomioon, että neuvostoliittolainen puolustaja olisi kyennyt muodostamaan voimakkaan painopisteen puolustukseksi hyökkääjää vastaan pitämällä hallussa Muurmannin rataa, joka tarjosi joustavan tavan liikutella joukkoja hyökkäyksen painopisteen suuntaan pohjois-etelä-suunnassa, mistä lännestä hyökkäävältä osapuolelta puuttuvat vastaavat hyvät pohjois-etelä-maantieyhteydet ja kokonaan rautatieyhteys.
[muokkaa] Hyökkäys Muurmannin rataa kohti kolmesta kohdasta
7.5.1941 sai Norjan saksalaisten joukkojen komentaja kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst tiedon operaation sisällöstä. Muurmannin rataa vastaan oli hyökättävä kolmesta kohdasta. Hyökkäyksen ajankohta oli suunniteltu tapahtuvaksi seitsemän päivää Saksan yleishyökkäyksen alkamisen jälkeen, koska Suomi virallisesti ei ollut Saksan liittolainen, vaan kanssasotija, joka odotti virallisesti Neuvostoliiton hyökkäävän ensiksi.
Saksalaiset pioneerit aloittivat hyökkäysalueen tiedustelun siviilipukuun puetun pioneerikomppanian voimin 20. kesäkuuta ja 21. kesäkuuta välisenä yönä. Loput, Tirolista, Steiermarkista ja Salzburgista kotoisin olevat joukot laskettiin Suomen puolelle 22.6. kello 02:31. Tämä huomasi Petsamon neuvostoliittolainen konsuli ja raportoi Moskovaan. Maastontiedustelu Suomen alueella Neuvostoliiton rajalle tuli loppuun suoritetuksi 24.6. 1941 mennessä.
Saksan vuoristoarmeijakunnan tuli hyökätä Petsamosta suoraan kohti Murmanskia, 26. armeijakunnan Sallan lautta Kantalahteen sekä suomalaisen 3. armeijakunnan Kiestingin kautta kahdella divisioonalla Louheen. Hyökkäyksen varsinainen painopiste oli pohjoisessa Dietlin lohkolla 2. ja 3. vuoristodivisioonan kohdalla.
[muokkaa] Murmanskin suunta - operaatio Platinakettu
[muokkaa] Saksan 2. vuoristodivisioona
Kenraalieversti Eduard Dietlin komentaman Saksan vuoristoarmeijan 2. ja 3. vuoristodivisioonan tehtävänä oli ylittää Titovka-joki kahdessa paikassa. Pohjoisempana 2. vuoristodivisioonan 136. jalkaväkirykmentin piti hyökätä Kalastajasaarentoon pohjoiseen ja samalla edetä Motovskin lahden etelärantaa pitkin kohti Motovskin lahden pohjukkaa, mistä alkaisi Titovka-joen ja Litsa-joen välinen yhdystie tavoitteenaan Litsa-joki. 2. vuoristodivisioonan 137. jalkaväkirykmentin puolestaan tuli 136. jalkaväkirykmentin eteläpuolella edetä kohti neuvostoliittolaisten bunkkeriasemaa ja sen läpäistyään ylittää Titovka-joki ja edetä Litsa-joen länsipuolelle.
Hyökkäyksen edellytyksenä oli se, että Kalastajasaarento-niminen niemi eristetään mantereesta, jottei sieltä voida iskeä Titovkaan hyökkäävien saksalaisjoukkojen sivustaan. Maastotiedustelun perusteella oli Titovkan kylässä todettu olevan osia NKVD:n rajarykmentistä sekä lentokenttä.
Hyökkäys alkoi siten, että 136. jalkaväkirykmentti sulki Kalastajasaarennon yhteydet mantereeseen, valtasi Titovka-joen ylittävän sillan sekä eteni Titovkan kylään, mistä Neuvostoliitto oli jo evakuoinut niin lentokentän kuin NKVD:n rajarykmentin siellä olleet osat.
137. jalkaväkirykmentti etelämpänä kohtasi neuvostoliittolaisten betonibunkkerilinjan, mutta kykeni jatkamaan sumussa etenemistä jättäen bunkkeri myöhemmin vallattavaksi, missä käytettiin lopulta ilmatorjuntatykkejä ja Junkers Ju 87-syöksypommittajia apuna. Huomattavilta osiltaan mongoleista ja siperialaisista koostuneet saarretut puolustajat taistelivat sitkeästi myös liekinheittäjiä vastaan eikä vankeja lopulta saatu kuin noin sata.
30. kesäkuuta 1941 mennessä 2. vuoristodivisioonan etummaiset osat olivat tavoittaneet Lisa-joen.
Toisen vuoristodivisioonan komentajana toimi kenraalimajuri Ernst Schlemmer.
[muokkaa] Saksan 3. vuoristodivisioona
3. vuoristodivisioonan 138. jalkaväkirykmentin tuli edetä Titovkan yli kohti Tsaprin järven pohjoispuolelta kohti Litsan länsipuolta, kun taas 139. jalkaväkirykmentin hyökkäyssuuunta kohti Motovskia Titovkan yli suuntautui Tsapr-järven eteläpuolelta.
Divisioonan eteneminen ei onnistunut suunnitelman mukaan, koska Titovka-joen jälkeen Tšapr-järven tultua ohitetuksi, ei maastossa ollutkaan yhdystietä kohti Titovka-joelta kohti Litsa-joen länsipuolta. Venäläisissä kartoissa olleet katkoviivat olivat olleet lennätinlinjoja ja lappalaisten porolla kuljettavia talviteitä. Huolto muodostui ongelmaksi, mitä varten kohdistettiin työpalvelumiehiä rakentamaan tietä ja yhteyksiä.
3. vuoristodivisioona pääse Zapadnaja Litsan kalastajakylään vasta 3. heinäkuuta. Litsa-joki ylitettiin kumilautoilla, mistä löytyi evakuointu neuvostoliittolainen sotilastukikohta, josta löytyi leipää ja 150 kuorma-autoa. Laaksosta löytyi yhdystie Murmanskin tien suuntaan.
Koko 3. vuoristodivisioona ylitti Litsa-joen 6. heinäkuuta saatuaan huoltoa kumilautoilla. Neuvostoliittolaiset pyrkivät häiritsemään ylitystä. Saksalaisten oma ilmavoima, 5. lennosto, oli kohdistettu samanaikaisesti tukemaan keskisen ryhmän hyökkäystä Sallasta kohti Kantalahtea, joten omaa ilmatukea ei neuvostoliittolaisia vastaan ollut saatavissa. Saksalaisten hevosvetoinen tykistö oli hidas vaikeassa maastossa ja 2/3 divisioonan vahvuudesta meni huoltotehtäviin, jolloin taistelua varten ei jäänyt kuin 1/3. Neuvostoliittolaisten huolto puolestaan perustui rautatieden ja teihin.
3. vuoristodivisioonan komentajana oli kenraalimajuri Hans Kreysing.
[muokkaa] Kantalahden suunta - operaatio Napakettu
-
Pääartikkeli: Operaatio Napakettu
Saksan 26. armeijakunnan 169. divisioonan ja SS:n taisteluryhmä Nordin tehtävänä oli 1. heinäkuuta 1941 alkaen hyökätä 400 kilometriä pohjoista ryhmää etelämpänä Sallan kohdalta kohti Alakurttia ja katkaista Muurmannin rata Kantalahden kohdalta. Hyökkäys pysähtyi 36 kilometrin päähän Kantalahdesta.
26. armeijakunnan 169. divisioonan ja SS:n taisteluryhmä Nordin komentajana oli ratsuväenkenraali Feigen. SS:n taisteluryhmän, SS-D Nordin, joka ei ollut divisioonan vahvuinen, kolmesta rykmentistä koottu sotatoimiyhtymä, vaan ainoastaan kahden rykmentin vahvuinen osasto, joka oli koottu pääasiassa sotapoliisivoimista koottu, keski-iältään yli 30-vuotias osasto, jota komensi SS-Brigadeführer Karl Maria Demelhuber, joka uskoi yksiköstä muodostuvan kolmessa kuukaudessa taisteluosaston. Yksikkö oli joutunut siirtymään Rovaniemeltä raja-alueelle kolmessa vuorokaudessa. 169. divisoonaa komensi kenraaliluutnantti Kurt Dittmar.
[muokkaa] Louhen suunta
Eteläisen ryhmän muodosti saksalaisille alistettu kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon suomalainen 3. armeijakunta, jonka tehtävänä oli edestä Muurmannin radalle. Se onnistui etenemään Uhtualle ja Kiestinkiin, mutta jäi 70 kilometrin päähän Muurmanin radasta.
[muokkaa] Lähteet
 |
Jatkosodan joukko-osastot |  |
| Alue: Lapin ja Pohjois-Suomen joukot, operaatio Hopeakettu, operaatio Platinakettu ja operaatio Napakettu MURMANSKIN SUUNTA: 2. vuoristodivisioona | 3. vuoristodivisioona |Neuvostoliiton 14. divisioona | Neuvostoliiton 52. divisioona | KANTALAHDEN SUUNTA: 169. divisioona|SS-taisteluryhmä Nord|Neuvostoliiton 122. divisioona|Neuvostoliiton 104. divisioona|Neuvostoliiton 1. panssaridivisioona| LOUHEN SUUNTA: Suomen 6. divisioona | Suomen 3. divisioona | |
