Orfeo ed Euridice
Wikipedia
Orfeo ed Euridice (Wq. 30, ransk. Orphée et Eurydice, suom. Orfeus ja Eurydike) on Christoph Willibald Gluckin Raniero da Calzabigin librettoon säveltämä ooppera, jota pidetään ensimmäisenä Gluckin niin sanotuista reformioopperoista joiden avulla säveltäjä uudisti opera serian sävel- ja muotokieltä. Teos sai ensi-iltansa Wienin Burgtheaterissa 5. lokakuuta 1762. Oopperan libretisti Calzabigi halusi ottaa italialaiseen oopperaan vaikutteita ranskalaisesta oopperasta.
Oopperan ensi-ilta oli suuri menestys ja Gluck päätti myöhemmin yrittää uudistaa myös ranskalaista tragédie en musique-oopperaa. Hän sovitti Orfeo ed Euridicen uudelleen ranskaksi ja se esitettiin Pariisissa. Alkuperäisen Orfeon roolin oli esittänyt kastraatti, mutta ranskankielisessä versiossa roolin lauloi kontratenori. Pariisin versioon Gluck lisäsi myös loppuun balettikohtauksen.
Hector Berlioz teki oopperasta vuonna 1859 vielä kolmannen verision, jossa hän pyrki yhdistelemään ranskan- ja italiankielisiä versioita ja jossa Orfeon roolista tehtiin housurooli.
