Parkumäen taistelu
Wikipedia
Parkumäen taistelu tai Parkuinmäen taistelu oli yksi Kustaa III:n sodan suurempia taisteluita.
Se sodittiin 21. heinäkuuta 1789. Siinä hieman yli tuhat miestä käsittäneet eversti Kurt von Stedingkin ruotsalais-suomalaiset joukot valtasivat venäläisten sotaleirin ja murskasivat kenraali Schultzin johtamat 1 200 venäläistä käsittäneet joukot.
Taistelu käytiin Rantasalmen Parkumäellä noin 15 kilometriä Rantasalmen kirkolta kaakkoon.
Ruotsin armeijan operaatio toteutettiin hyökkäämällä yhtä aikaa monista eri suunnista. Von Stedingk johti Porin ja Pohjanmaan rykmentit sivuteitä ja korpea pitkin venäläisten selustaan. Samalla tykistö ja Savon rykmentti lähestyivät leiriä maantien suunnasta. Yllätyshyökkäys sai venäläiset kauhun valtaan. Ruotsalais-suomalaiset valtasivat venäläisten leirin ja tykistön. Majuri Georg Henrik Jägerhorn kunnostautui taisteluissa ja pääsi kuningas Kustaa III:n suosioon.
Ruotsin armeijan menestys perustui osaltaan siihen, että Venäjä oli joutunut vetämään joukkoja Savosta, koska se pelkäsi joutuvansa saarroksiin ja huoltoyhteyksien katkeavan.
Venäläisiä menehtyi noin 200 ja haavoittui noin 130. Lisäksi ruotsalais-suomalaiset joukot saivat vangittua noin 300 venäläistä sotilasta.
Parkumäen taistelu oli Ruotsin maavoimien ensimmäinen hyökkäysvoitto venäläisistä sitten kuningas Kaarle XII:n ajan. Esimerkiksi Porrassalmella käytiin puolustustaistelua eli kyseessä oli torjuntavoitto.
Parkumäen leiristä pidätettiin entinen Ruotsin armeijan majuri Georg Fredrik Tigerstedt (1729–1790). Hän oli eronnut armeijasta 1783 ja kesällä 1789 hän ryhtyi venäläisten vakoojaksi. Tigerstedt mestattiin Rantasalmella vuoden 1790 lopulla.
Parkumäen taistelun jälkeen venäläiset joukot perääntyivät Savonlinnan lähelle Laitaatsalmen itäpuolelle varustettuihin asemiin. Tällä alueella Laitaatsillassa käytin 7. lokakuuta 1789 ruotsalaisten eduksi päättynyt taistelu.
Parkumäen taistelupaikalle valmistui vuonna 1929 massiivinen tornimainen muistomerkki, jonka on suunnitellut arkkitehti Martti Välikangas.
[muokkaa] Lähteet
- Mäntylä Ilkka, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen, WSOY 1987.
- Jutikkala Eino, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian käsikirja I, WSOY 1949.
- Kilpinen Pekka, Valistunutta sodankäyntiä – Sotilaiden kertomuksia Kustaan sodasta, Yliopistopaino 2003.
