Paul Hausser
Wikipedia
Paul "Papa" Hausser (s. 7. lokakuuta 1880, k. 21. joulukuuta 1972) oli Saksan armeijan upseeri. Hän saavutti maailmansotien välisessä Reichswehrissä kenraaliluutnantin arvon ja jäi eläkkeelle. Eläkkeelle siirryttyään Hausserista kuitenkin tuli Waffen-SS:n "isä" (tästä johtuen lempinimi "Papa") ja oli yksi sen merkittävimmistä johtajista. Hausser taisteli sekä länsi- että itärintamalla toisessa maailmansodassa, ja haavoittui vakavasti kahdesti, menettäen toisen silmänsä itärintamalla.
Hausser syntyi Brandenburg an der Havelissa preussilaiseen sotilasperheeseen, hänen isänsä Kurt Hausser oli keisarillisen Saksan armeijan majuri. Hän aloitti sotilasuransa vuonna 1892 ja oli vuoteen 1896 asti Köslinin kadettikoulussa. Samana vuonna Hausser siirtyi Berliini-Lichterfelden kadettiakatemiaan, ja josta hän valmistui vuonna 1899. 20. maaliskuuta 1899 hänet asetettiin 115. jalkaväkirykmenttiin luutnantin tehtäviin. 1. lokakuuta 1903 hänestä tuli rykmentin 2. pataljoonan adjutantti ja hän palveli tässä asemassa vuoteen 1908 asti. Sotilaallisesti lahjakas Hausser kävi tämän jälkeen Berliinin sota-akatemiaa ja valmistui sieltä vuonna 1911.
Vuodesta 1912 eteenpäin Hausser palveli lukuisissa esikunnan tehtävissä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Versailles'n sopimus edellytti Saksan armeijan kutistamista 100 000 mieheen ja Hausser oli yksi heistä. Hän saavuttikin everstin arvon vuonna 1927 ja jäi eläkkeelle vuonna 1932 kenraaliluutnanttina. Eläkkeellä ollut Hausser liittyi Stahlhelmiin, joka oli oikeistolainen veteraanijärjestö. Vuonna 1933 hänestä tuli Brandenburg-Berliinin paikallisosaston johtaja. Hetken kuluttua Stahlhelm sulautettiin SA:han ja SA:n lakkautuksen myötä SS:ään.
Paul Hausser siirrettiin SS-Verfügungstruppeen marraskuussa 1934 ja hän palveli Braunschweigissa sijaitsevassa SS:n johtajakoulussa. Vuonna 1935 hänestä tuli SS-Junkerschulen tarkastaja ja hänet ylennettiin Brigadeführeriksi (vastaa kenraalimajurin arvoa) seuraavana vuonna.
Puolan taisteluiden aikana Hausser toimi tarkkailijana Wehrmachtin ja SS:n joukoista kootussa panssaridivisioona Kempfissä. Lokakuussa 1939 SS-VT muodosti Hausserin johtaman panssaridivisioonan. Hän johti tätä divisioonaa läpi vuoden 1940 Ranskan taisteluiden ja operaatio Barbarossan aikaisissa vaiheissa. Ansioistaan itärintamalla hän vastaanotti ritariristin 1941 ja ritariristin tammenlehvien kera 1943 (hän sai myös ritariristin tammenlehvien ja miekkojen kera ansioistaan Normandiassa 1944), kun hän haavoittui vakavasti ja menetti silmänsä.
Kuntoutumisen jälkeen hän johti II. SS-Panzer Korpsia ja välttääkseen mottiin joutumisen hän veti joukkonsa Harkovasta vastoin Hitlerin käskyjä, mutta vain vallatakseen kaupungin uudelleen maaliskuussa 1943. Hausser komensi Kurskin taistelun aikana SS-divisioonia Das Reich, Leibstandarte SS Adolf Hitleriä ja Totenkopfia. Kurskin taisteluiden jälkeen hänen joukkonsa muodostettiin uudelleen ja hänet lähettiin Ranskaan, jossa hän johti niitä Normandian maihinnousun aikaisissa vaiheissa.
7. armeijan komentajan Friedrich Dollmannin tehtyä itsemurhan Hausser ylennettiin 7. armeijan johtoon. Falaisen motin aikana Hausser pysyi joukkojensa parissa, kunnes haavoittui leukaan. Paul Hausser oli sodan loppuessa saavuttanut Oberstgruppenführerin arvon ja toimi sotamarsalkka Albert Kesselringin alaisuudessa.
