Kurskin taistelu

Wikipedia

Kurskin taistelu

Operaatio Zitadelle eli Kurskin mutkan taistelu

Päivämäärä:	4. heinäkuuta 1943 – 22. heinäkuuta 1943
Paikka:	Kursk, Neuvostoliitto
Lopputulos:	Neuvostoliiton voitto

Taistelijat

Saksa

Neuvostoliitto

Komentajat

Erich von Manstein, Walther Model, Hermann Hoth

Georgi Žukov, Nikolai Vatutin, Nikita Hruštšov

Vahvuudet

800 000 sotilasta,
2 700 panssarivaunua,
2000 lentokonetta

1 300 000 sotilasta,
3 600 panssarivaunua,
2400 lentokonetta

Tappiot

500 000 kuollutta, haavoittunutta tai vangittua, 500 panssarivaunua, 200 lentokonetta

607 737 kuollutta, haavoittunutta tai vangittua, 1500 panssarivaunua, 1000 lentokonetta

Torniton hinauspanssarivaunu hinaa vaurioitunutta venäläistä T-34-panssarivaunua (vasemmalla) turvaan vihollistulitukselta Kurskin taistelussa

Kurskin taistelu oli merkittävä taistelu toisen maailmansodan itärintamalla 4. heinäkuuta - 22. heinäkuuta 1943. Kurskin taistelu on maailman kaikkien aikojen suurin panssaritaistelu. Saksalaiset aloittivat hyökkäyksen itärintamalla Kurskin kaupungin lähellä. Saksan armeijan, Wehrmachtin, tavoitteena oli oikaista kaupungin kohdalle rintamaan muodostunut mutka, motittaa puna-armeijan alueella olleet merkittävät joukot ja saada siten Stalingradin taistelussa menetetty aloite takaisin haltuunsa. Neuvostoliitto onnistui pysäyttämään hyökkäyksen ja saksalaiset saivat vallattua alle viidesosan tavoitteistaan.

Neuvostoliitolla oli taistelussa mukana 1 300 000 miestä ja 3 600 tankkia, Saksalla 800 000 miestä ja 2 350 tankkia.

[muokkaa] Taistelu

Vaikka saksalaiset olivatkin kärsineet pahoja tappioita Stalingradin taistelussa, oli Saksa 1943 vielä sotilaallisesti erittäin voimakas. Neuvostoliittolaiset olivat vasta kärsineet tappion Harkovan taistelussa ja Stalin oli asettunut puolustuskannalle odottamaan liittoutuneiden maihinnousua Välimeren pohjoisrannikolle Italiaan.

Neuvostoliiton tiedustelupalvelu sai selville että saksalaiset suunnittelivat hyökkäystä Kurskin lähellä. Merkittävimpänä tietolähteenä toimi "Lucy", vakoilurengas Sveitsissa¨,joka sai tietonsa brittien tiedustelupalvelulta.He pystyivät avaamaan saksalaisten Enigma salakirjoituksen. Tämä oli brittien suurin sotasalaisuus, joka julkaistiin vasta 70-luvulla. Neuvostoliittolaiset saivat selville hyökkäyksen, jonka koodinimi oli operaatio Zitadelle eli operaatio Linnoitus, ajankohdan ja jonkin näköisen ajoituksen. Tiedon saatuaan neuvostoliittolaiset vahvistivat Kurskin rintamaa ja taistelujen alkaessa ampumahautaa oli siellä yli 6 000 kilometriä, lähes 50 000 konekivääri-, tykki- ja kranaatinheitinasemaa ja kilometriä kohden oli keskimäärin 1 500 miinaa.

Neuvostoliittolaiset saivat hyvää aikaa tehdä massiiviset linnoituksensa, koska Hitler halusi odottaa uudenaikaisten "ihmetankkiensa" Pantherien ja Elefantien valmistumista.

Hyökkäyksen alettua saksalaiset etenivät aivan liian hitaasti ja olivat 12. heinäkuuta vielä 25 kilometrin päässä Kurskista. Nyt neuvostoliittolaiset kuitenkin käyttivät kaikki reservinsä vastaiskuun ja vastahyökkäys alkoi 5. kaartin panssariarmeijan hyökkäyksellä. Panssariarmeijaan kuului 900 tankkia ja rynnäkkötykkiä. Prohorovkassa käytiin maailman suurin yksittäinen panssaritaistelu 5. kaartin panssariarmeijan ja 500 saksalaisen tankin välillä. Saksalaiset menettivät 60 tankkia(lähteistä riippuen yli 70-100) ja venäläiset 328. Vaikka neuvostoliittolaiset hävisivät Prohorovkan taistelun, saksalaiset eivät enää onnistuneet saamaan aloitetta Kurskissa takaisin. Venäläisten aloittama voimakas vastahyökkäys Kurskin pohjoispuolelta kohti Orelia pakotti saksalaiset irrottamaan joukkoja pohjoisen pihtiliikeen hyökkäysjoukoista rintaman hajoamisen estämiseksi. Lisäksi 10. heinäkuuta tapahtunut Sisilian maihinnousu pakotti saksalaiset siirtämään joukkoja itärintamalta Italiaan.

[muokkaa] Lopputulos

Kun Neuvostoliiton tappiot olivat (luultavasti) 862 366 miestä (monet arviot kylläkin pyörivät 400 000-600 000 välillä), yli 1500 panssaria ja 700-1 000 lentokonetta, Saksan tappiot jäivät 198 512 mieheen, (Orelin operaatio otetaan huomioon sekä heti Kurskin jälkeen tulleet tappiot niin 350 000 kuollutta, vangittua ja haavoittunutta saksalaista) noin 500 lentokoneeseen ja noin 300 tankkiin (tästäkin luvusta on monia arvioita ja siihen ei ainakaan kuulu jo ennen taistelua rikkoontuneet Pantherit). Saksan panssaritappiot olivat kuitenkin mahdollisesti jopa 1200 vaunua, sillä lukuun on otettava tuhoutuneet kaikista syistä tai jätettyinä taistelukentälle pahojen vaurioidensa vuoksi. Neuvostoliitto kykeni helposti korvaamaan menetetyt tankit, mutta Saksan panssarivoimille Kurskin menetykset olivat kova isku, eikä Saksa enää kyennyt toipumaan tappioistaan. Saksa ei saavuttanut kumpaakaan päätavoitettaan, vaan sai vallattua ainoastaan minimitavoitteensa. Neuvostoliitto kykeni hyökkäyksen päätyttyä aloittamaan vastahyökkäyksen. Kurskin taistelu oli Saksan sodankäynnille eräänlainen lopun alku, sillä sen jälkeen Neuvostoliitto saavutti strategisen voiton ja hyökkäysaloite siirtyi Neuvostoliitolle lopullisesti. Kurskin jälkeen saksalaiset eivät enää pystyneet itärintamalla kokoamaan hyökkäyksen tarvittavia operatiivisia reservejä.

[muokkaa] Lähteet

Paul Carell (1967): Poltettu maa : taistelut Volgan ja Veikselin välillä. Gummerus. ISBN 951-20-6814-1.
Tim Newark (2002): 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. Gummerus. ISBN 951-20-6139-2.