Pierre Laval
Wikipedia
Pierre Laval (28. kesäkuuta 1883–15. lokakuuta 1945) oli kolmesti Ranskan pääministeri, viimeisen kerran Vichyn hallituksen aikana. Hänet tuomittiin tästä syystä maanpetturuudesta ja teloitettiin sodan jälkeen.
Laval oli syntyisin Châteldonista Puy-de-Dômen departementista Auvergnen alueelta. Hän valmistui lakimieheksi 1907 ja työskenteli Pariisissa. Hänet valittiin sosialistien (SFIO) edustajana edustajainhuoneeseen 1914. Laval ei palvellut ensimmäisessa maailmansodassa, mutta hänen politiikkansa muuttui oikeistolaisemmaksi. Lavalia ei valittu uudelleen sodan jälkeen ja hän erosi sosialistipuolueesta. Hänestä tuli Aubervilliers'in pormestari 1924 ja hänet valittiin senaattiin 1927.
Laval oli useissa hallituksissa 1930-luvulla. Hän toimi pääministerinä André Tardieun jälkeen 27. tammikuuta 1931–6. helmikuuta 1932 ja uudelleen 7. kesäkuuta 1935–24. tammikuuta 1936.
Toisena pääministerikautenaan hän neuvotteli Britannian ulkoministerin Samuel Hoaren kanssa ratkaisua Abyssinian kriisiin, jossa suuri osa hedelmällisestä Pohjois-Abyssiniasta luovutettaisiin Italian siirtomaaksi. Kassakaappisopimus paljastui joulukuussa 1935; sitä pidettiin myönnytyksenä Benito Mussolinille ja Laval ja Hoare pakotettiin eroamaan.
Laval palasi liiketoimiensa pariin ja loi mittavan mediaimperiumin lehdillään ja radiokanavillaan. Vuosien 1936–1938 vasemmistolainen kansanrintamahallitus oli hänen lehtiensä hyökkäysten kohteena. Kun Saksa valloitti Ranskan keväällä 1940, Lavalin media kampanjoi vanhaa hallitusta vastaan ja tuki marsalkka Pétainia. 12. heinäkuuta 1940 Lavalista tuli Pétainin hallituksen varapäämies.
Laval oli innokkaan natsimyönteinen, hänen vaatimuksensa Ranskan-Saksan sotilasliitosta johtivat hänen erottamiseensa ja pidätykseensä 13. joulukuuta 1940. Saksan lähettiläs Ranskassa, Otto Abetz, järjesti kuitenkin hänet vapaaksi ja saksalaisten hallussa olevaan Pariisiin. Laval haavoittui murhayrityksessä 27. elokuuta 1941 Légion des Volontaires Français'in tarkastuksessa, mutta toipui ja kutsuttiin uudelleen Vichyn hallitukseen 18. huhtikuuta 1942. Hänestä tuli Hitlerin vaatimuksesta pääministeri ja Vichyn kakkosmies amiraali François Darlanin sijaan, mikä heikensi hallituksen päämiehen Pétainin vallan nimelliseksi keulakuvaksi. Lavalia on pidetty syyllisenä juutalaisvastaisten toimien voimistumiseen ja päätökseen lähettää ranskalaisia työskentelemään Saksan hyväksi. Myös Vichyn Milicen, salaisen poliisin luonti tammikuussa 1943 on luettu Lavalen ansioksi.
Liittoutuneiden noustua maihin Ranskaan, hallitus siirtyi Vichystä Belfortiin ja myöhemmin Saksan Sigmaringeniin elokuussa 1944. Toukokuussa 1945 Laval pakeni aluksi Espanjaan, mutta karkotettiin ja hän joutui kiinni Itävallassa, mistä hänet luovutettiin Ranskaan 30. heinäkuuta 1945. Laval tuomittiin maapetturuudesta ja valtion turvallisuuden vaarantamisesta kuolemaan. Hän yritti itsemurhaa syanidilla, mutta joutui puolitajuttomana teloitusryhmän ampumaksi Fresnesin vankilassa lähellä Pariisia.
