Poikkitieteellisyys

Wikipedia

Poikkitieteellisyys on osa tieteen yhdentymiskehitystä ja se tarkoittaa niin kutsuttujen perinteisten tieteenalojen yhdentymiskehitystä. Sillä voidaan käsittää suppeammin uusien akateemisten tieteenalojen syntymistä. Esimerkiksi biologian, kemian ja fysiikan tietämyksen yhdistäminen nanometrin mittakaavassa muodosti uuden nanotieteen. Näin tieteen yhdistyminen paradoksaalisesti luo uusia tieteen aloja.

Laajemmasti poikkitieteellisyys on seurausta perinteisten tieteiden selityskyvyn paranemisesta ja laajenemisesta jolloin eri tieteen alat kuvaavat samaa asiaa yhtenevästi mutta erikulmasta. Jotta kohteesta saadaan mahdollisimman totuuden mukainen kuva joudutaan käyttämään eri tieteen alojen menetelmiä yhdessä. Eri tieteenalojen todellisuuden kuvien yhteneväisyys toisten kanssa, todistaa sen puolesta, että itse todellisuus objektiivinen 'kokonaisuus' ja siitä voidaan muodostaa hyvinkin totuuden mukainen kuva.

[muokkaa] Esimerkkejä

Poikkiteteellisiä aloja syntyy lähinnä tutkimuskohteen perusteella. Poikkitieteellisyys on usein periaatteeltaan projektimaista. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen mahdollinen suuri negatiivinen vaikutus on johtanut haluun saada ilmiöstä selkoa jolloin on jouduttu perustamaan kokonainen uusi tieteenala. Poikkiteteellisyys on usein myös niin kutsuttua soveltavaa tutkimusta, jossa tai tavoitteena on mahdollistaa uusia tuotteita jonkin ilmiöiden paremmalla ymmärryksellä.

Maatiede – Tutkimuskohde on Maa ja sen kaikkia osa-aluita tutkitaan mm. fysiikan, biologian, limnologian, perinteisen maantieteen, jne. keinoin.
Ilmastonmuutoksen tutkimus – Kohteena on tutkimuksellisesti uudehko merkittävä ilmiö, jonka tutkimiseksi tarvitaan useiden tieteenalojen menetelmien ja jo saavutettujen tulosten yhdistämistä.
Nanotiede – Tutkimuskohde on tietyn mittakaavan ilmiöt, tässä nanometrin luokkaa olevat kappaleet.