Röykkiöhauta
Wikipedia
Röykkiöhauta on kivistä tai kivestä ja maasta rakennettu esihistoriallinen hauta, joita Suomen alueella esiintyy kivikauden lopulta myöhäiselle rautakaudelle saakka. Röykkiöhautoja esiintyy myös monissa muissa maissa, kuten Virossa ja Ruotsissa.
Vaihtoehtoinen nimitys on rauniohauta, jota kuitenkin yleensä käytetään kuvaamaan vain pelkästä kivestä kasattuja hautoja. Maasta ja kivestä rakennettuja röykkiöitä kutsutaan maansekaisiksi röykkiöiksi. Suomen eri murteissa röykkiöhautoja on kutsuttu myös kansanomaisilla nimillä hiidenkiuas, vare ja kruunu. Nimitys kruunu tulee siitä, että röykkiö on usein korkean kalliomäen päällä ikään kuin kruununa.
Rauniohaudat kuuluvat pääasiassa pronssikaudelle, joissakin tapauksissa jo kivikauden lopulle. Rauniot ovat usein kooltaan monumentaalisia ja niissä saattaa olla selkeitä rakenteita (kivikehiä, muurilatomuksia, kiviarkkuja jne.). Ne sijaitsevat yleensä kallioiden laella. Eniten rauniohautoja on rannikolla. Sisämaassa esiintyy lapinraunioita, jotka kuuluvat pääasiassa rautakaudelle. Myös Turunmaan saaristossa on rautakautisia rauniohautoja.
Raunioiden suuri koko ja niihin tehtyjen hautausten pieni määrä viittaa siihen, että ainakin varhaispronssikaudella ne olivat yhteiskunnan ylimmän kerroksen hautoja. Uskotaan, että monumentaalisten rauniohautojen sijannilla viestitettiin sukuyhteisön tms. ihmisryhmän oikeuksia ympäröiviin kalavesiin ja rantaniittyihin.
Myöhäispronssikaudelta lähtien raunioiden koko pienenee ja ne muuttuvat maansekaisiksi röykkiöiksi. Maansekainen röykkiö, johon yleensä tehdään polttohautauksia, pysyy tyypillisenä rautakautisena hautamuotona merovingi- tai viikinkiajalle saakka. Maansekaisista röykkiöistä löytyy toisinaan suurehko määrä metalliesineitä, joita vainajien mukaan laitettiin.
