Rangaistuspotkukilpailu
Wikipedia
Rangaistuspotkukilpailu on keino ratkaista pudotuspelityyppinen jalkapallo-ottelu sen jälkeen kun varsinainen peliaika sekä useimmissa tapauksissa sitä seurannut jatkoaika on päättynyt tasan. Rangaistuspotkukilpailuissa ammutaan pääpiirteittään pelitilanteen rangaistuspotkuja vastaavia laukauksia tarkoituksena saada pallo maaliin, mutta säännöt eroavat pelitilannerangaistuspotkusta jonkin verran.
[muokkaa] Kulku ja säännöt
Rangaistuspotkukilpailussa muiden kuin laukaisijan ja torjuvan maalivahdin tulee olla laukauksen ajan keskiympyrässä. Kilpailussa tehtyjä maaleja ei lasketa ottelun tulokseen, eivätkä niiden tekijät saa merkintää maalintekijätilastoon. Tarkkaan ottaen rangaistuspotkut eivät ratkaise ottelua toisen voitoksi, vaan ainoastaan jatkoon menijän; ottelu on päättynyt tasan. Yleisessä kielenkäytössä puhutaan kuitenkin voittamisesta rangaistuspotkuilla.
Rangaistuspotkukilpailun kulku pääpiirteittäin:
- Molemmat joukkueet ampuvat vuorotellen viisi rangaistuspotkua. Se kummalla on viiden kierroksen jälkeen enemmän onnistumisia, on voittaja. Kilpailu lopetetaan jo ennen viiden kierroksen täyttymistä, mikäli toinen siirtyy tavoittamattomaan johtoon.
- Jos tilanne on viiden kierroksen jälkeen tasan, seuraa äkkikuolemavaihe, jossa kilpailua jatketaan kierros kerrallaan, kunnes toinen joukkue onnistuu ja toinen epäonnistuu.
- Sama pelaaja ei saa ampua kilpailussa toista rangaistuspotkua ennen kuin joukkueen kaikki muut varsinaisen pelin loppumisen aikaan kentällä olleet pelaajat, mukaan lukien maalivahti, ovat ampuneet. Kuitenkin mikäli toisella joukkueella on peliajan päätyttyä enemmän pelaajia kuin toisella, sen pitää pudottaa rangaistuspotkukilpailusta pelaajia pois niin että joukkueilla on sama määrä ampujia. (Tämä tilanne ei kuitenkaan mahdollista maalivahdin poisjättämistä laukojista, koska poisjätetyt pelaajat eivät saa osallistua kilpailuun lainkaan.)
- Ensimmäisen laukauksen ampuva joukkue päätetään teikkauksella.
- Laukaisijaa ja torjuvaa maalivahtia lukuun ottamatta kaikkien pelaajien on oltava potkun ajan keskiympyrässä.
- Laukaus ammutaan pelitilannerangaistuspotkun tapaisesti rangaistuspilkulta, ja maalia vartioi ainoastaan maalivahti. Maalivahdin on pysyttävä laukauksen ajan maaliviivalla, mutta hän voi hyppiä paikallaan ja heilutella käsiään tai muuten yrittää häiritä laukojaa.
- Laukoja saa ampua yrityksellään vain yhden kerran. Jos pallo pomppaa maalivahdista tai maalipuista takaisin kentälle, rangaistuspotku on epäonnistunut, eikä laukoja voi enää yrittää maalia jatkotilanteesta, toisin kuin pelitilannerangaistuspotkussa.
[muokkaa] Käyttö ja historia
Rangaistuspotkukilpailua käytetään yleensä yksinomaan pudotuspelityyppisissä tilanteissa, joissa on tarkoitus selvittää etenijä, ei sarjapeleissä. Lisäksi sitä ennen pelataan yleensä puolen tunnin jatkoaika. Tähän on poikkeuksia: Copa Libertadoresin kaksiosaisen pudotuspeliparin päätyttyä tasan pelataan rangaistuspotkukilpailu välittömästi ilman jatkoaikaa. Monet eurooppalaiset sarjat, kuten Unkarin, Jugoslavian ja Norjan sarjat, kokeilivat 1980-luvulla rangaistuspotkukilpailua tasan päättyneen sarjapelin jälkeen (voittanut sai pisteen häviäjää enemmän), samoin Yhdysvaltain MLS-liiga. Näistä kokeiluista on luovuttu.
Rangaistuspotkukilpailu kehitettiin 1960–1970-lukujen vaihteessa, sitä ennen jatkoonmenijät ratkaistiin viime kädessä arvalla. Alun perin joukkueet eivät vaihdelleet vuoroja laukausten välillä, vaan toinen joukkue ampui viisi laukausta putkeen ja sitten vuoro siirtyi toiselle. Vuorojen vaihto otettiin käyttöön vuonna 1976. Ensimmäinen rangaistuspotkukilpailulla ratkaistu arvoturnaus oli EM-kilpailut 1976, jossa Tšekkoslovakia löi Länsi-Saksan loppuottelussa rangaistuspotkukilpailussa 5–3.
