Rautatieliikenteen ohjaus
Wikipedia
Rautatieliikenteen ohjaus on rataverkon haltijan tai toissijaisesti rautatieoperaattorin suorittamaa toimintaa, jonka tarkoitus on varmistaa junaliikenteen turvallisuus ja sujuvuus. Rautatieliikenteen ohjaukseen kuuluvat olennaisena osana turvalaitteet, rautatien opastimet sekä radioliikenne.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Liikenteenohjauksen vastuuhenkilöstö
Liikenteen ohjauksesta ovat vastuussa liikenteenohjaajat, eli junasuorittajat ja kauko-ohjaajat, jotka vastaavat junien käyttämien kulkuteiden varmistamisesta joko käsin tai teknisten laitteiden avulla. Heidän alaisuudessaan työskentelevät liikennepaikoilla eri vaihdemiehet, jotka puolestaan toimivat luvanantajina omalla ratapihan osallaan. Tehtävänimikkeet vaihtelevat valtioittain.
[muokkaa] Liikenteenohjaus
Nykyisin rautatieliikenteen ohjaus Suomessa hoidetaan valtaosin keskitetysti muutamista suurista liikenteenohjauskeskuksista käsin. Liikenteenohjauksessa käytetään hyväksi kauko-ohjausta tai radio-ohjausta, joiden avulla yksi liikenteenohjaaja voi hallita etäkäytöllä useiden eri liikennepaikkojen turvalaitteita, ja näin valvoa yhdellä kertaa jopa useita eri rataosia. Näiden etäkäyttöratkaisujen lisäksi käytössä on yhä rataosia, joilla liikenteen turvaaminen perustuu liikennepaikoilla olevaan paikalliseen miehitykseen.
[muokkaa] Kauko-ohjaus
Termillä kauko-ohjaus tarkoitetaan rataosan liikennepaikkojen turvalaitteiden ohjaamista keskitetysti yhdestä liikenteenohjauspisteestä käsin. Kauko-ohjatulla radalla junia kuljetetaan rautatien opastinten näkyvien opasteiden mukaan. Liikenteenohjaaja ohjaa liikennepaikoilla sijaitsevia turvalaitteita etäkäytöllä työpisteestään käsin, ja turvalaitteet toteuttavat junille kulkutiet tiukkojen turvalaitekriteerien perusteella. Liikenteenohjaaja saa ilmaisut kaikista tapahtumista sekä junien sijainneista ilmaisinlaitteelleen.
Kauko-ohjatun rataosan liikennepaikoilla sekä liikennepaikkojen välillä on turvalaitteiden osana toimivia opastimia, joiden mukaan veturinkuljettajan on pääteltävä, milloin hänen kuljettamalleen junalle on turvattu kulkutie. Suomessa käytettävissä vetureissa on nykyisin myös kulunvalvontalaitteet, jotka vähentävät inhimillisen erehdyksen aiheuttamaa onnettomuusriskiä merkittävästi.
Suomessa kauko-ohjaus on ollut käytössä 1960-luvulta lähtien, ja sen laajempi käyttöönotto on alkanut 1970-luvulla. Nykyisin valtaosa Suomen rataverkon pääradoista on joko kauko-ohjattuja tai radio-ohjattuja.
[muokkaa] Radio-ohjaus
Termillä radio-ohjaus tarkoitetaan rautatieliikenteen ohjauksessa sellaista rataosaa, jonka liikennepaikoilla olevia turvalaitteita käytetään kauko-ohjauksen tavoin etäkäytöllä yhdestä liikenteenohjauspisteestä käsin. Liikennepaikoilla on kuitenkin vähemmän opastimia. Nimitys radio-ohjaus on peräisin siitä, että lähtöluvat liikennepaikoilta annetaan veturinkuljettajalle radiopuhelimella. Kauko-ohjatulla radalla lähtöluvat annetaan opastimilla. Radio-ohjatut rataosat on aina varustettu myös kulunvalvonnan ratalaittein, vaatimus kulunvalvonnan veturilaitteista koskee kaikkia rataosalla liikennöiviä vetureita.
Teknisesti turvalaitteet kauko-ohjatuilla ja radio-ohjatuilla rataosilla ovat samanlaisia. Ainoana erona radio-ohjatun rataosan liikennepaikalla on optisten opastimien puuttuminen kauko-ohjattuun rataan verrattuna. Opastimet on korvattu yksinkertaisilla rajamerkeillä sekä kulunvalvonnan ratalaitteilla, jotka välittävät tämän ns. fiktiivisen opastimen välittämän tiedon veturinkuljettajan kulunvalvontalaitteen näytölle. Liikenepaikoilla on pääsääntöisesti liikennepaikkoja suojaavat optiset opastimet, ainoastaan lähtösuunnan opastimet on korvattu ns. fiktiivisillä opastimilla.
[muokkaa] Junasuorituspaikkoihin perustuva liikenteenohjaus
Junasuorituspaikkoihin perustuva liikenteenohjaus, eli ns. perinteinen liikenteenohjaus, tarkoittaa sitä, että rataosan eri liikennepaikoille sijoitetut junasuorittajat turvaavat junaliikenteen keskenäisillä sopimuksilla. Tällöin kahden peräkkäisen junasuorituspaikan välisellä osuudella, junasuoritusvälillä, saa olla kulussa vain yksi juna kerrallaan.
Junaliikenteen turvaamiseen liittyvät sopimukset kahden eri liikennepaikan junasuorittajien välillä tehdään puhelimitse ja kirjataan junapäiväkirjaan. Kun sopimus junan lähettämisestä liikennepaikalta toiselle on tehty, junasuorittaja saa antaa junalle lähtöluvan. Lähtölupa voidaan tässä tapauksessa antaa opastimella, radiopuhelimella tai käsiopasteella. Veturinkuljettajalle on kuitenkin annettava ennakkotieto, millä tavalla lähtölupa annetaan.
Junasuorituspaikkoihin perustuva liikenteenohjaus on katoamassa Suomen rataverkolta kauko-ohjaus- ja radio-ohjausjärjestelmien asentamisen myötä. Tulevaisuudessa vähäliikenteisillä turvalaitteettomilla rataosilla käytetään lupapaikkoihin perustuvaa liikenteenohjauskäytäntöä, jossa junille annetaan lähtöluvat radiopuhelimilla.
[muokkaa] Vähäliikenteisten rataosien liikenteenohjaus
Vähäliikenteisillä radoilla ei yleensä ole käytössä kulunvalvontaa tai liikenteenohjauslaitteistoa. Tällöin liikennettä ohjataan radiopuhelimitse annettavilla liikkumisluvilla. Liikenteenohjaus antaa lähtöluvan suoraan veturinkuljettajalle radiopuhelimella, ja samalla määritellään lähtöluvan lisäksi myös se liikennepaikka, jossa veturinkuljettajan on ilmoittauduttava ja pyydettävä uusi lupa.
