Ruotsalainen kalenteri
Wikipedia
Ruotsissa (mukaan lukien Suomi ja Ruotsin Itämeren maakunnat) oli päätetty 1600-luvun lopulla siirtyä käyttämään gregoriaanista kalenteria jättämällä väliin 11 karkauspäivää vuosina 1700–1740. Tämä päätös merkitsi sitä, että 40 vuoden ajan välillä 1.3.1700-28.2.1740 Ruotsin käyttämä kalenteri poikkesi kaikista muista kalentereista. Tämä poikkeama ei lisäksi ollut vakio vaan muuttui yhdellä päivällä aina neljän vuoden välein. Siitä huolimatta päätös tehtiin Kaarle XII ollessa kuninkaana.
Ruotsissa ei siten vuonna 1700 ollut karkauspäivää, vaan ruotsalainen kalenteri oli yhden päivän edellä juliaanista kalenteria ja kymmenen päivää jäljessä gregoriaanista kalenteria. Päätöksestä huolimatta vuosien 1704 ja 1708 kalenteriin oli lisätty karkauspäivät. Syynä saattoi olla käynnissä ollut Suuri Pohjan sota.
Huomattuaan oman ainutlaatuisen kalenterin epäonnistumisen Kaarle XII määräsi, että Ruotsissa palattaisiin takaisin vanhaan juliaaniseen kalenteriin lisäämällä vuoden 1712 kalenteriin helmikuun 30. päivä. Helmikuun 30. päivä 1712 on merkitty kalenteriin nimellä "Tilökelsedag". Tämä merkitsi todennäköisesti sitä, että Ruotsista tuli viimeinen valtio, jossa otettin käyttöön juliaaninen kalenteri.
Lopullisesti gregoriaaniseen kalenteriin siirryttiin Ruotsissa vuonna 1753 jättämällä helmikuusta pois 11 päivää, vuoden 1753 helmikuun 17. päivän jälkeen tuli 1. maaliskuuta.
