Saimaan kanava

Wikipedia

Saimaan kanava

Mälkiän sulku edessäpäin. Oikealla kanavan vanha linjaus.

Saimaan kanava on Saimaan vesistöalueen Lappeenrannasta Viipurin kautta Suomenlahteen yhdistävä vesistöreitti. Saimaan kanavan Suomen puoleisen osan pituus on 23,3 km, Venäjän puoleisen 19,6 km ja kokonaispituus 43 km; kanavan Suomen puoleinen osa kuuluu kokonaisuudessaan Lappeenrannan alueeseen. Kokonaisputous Saimaalta Suomenlahdelle on keskimäärin 75,7 m ja se on porrastettu kahdeksalla sululla, joiden putouskorkeudet vaihtelevat 5,5 metristä 12,4 metriin. Kanavan ylitse johtaa seitsemän avattavaa ja kuusi kiinteää siltaa.

[muokkaa] Historia

Kanavayhteyttä Saimaan järvialueen ja meren välille oli yritetty saada jo 1500-luvun alussa ja uudelleen 1600-luvun alussa, mutta nämä yritykset eivät johtaneet tulokseen. Ajatus jäi kuitenkin elämään, mutta vasta kun ns. Vanha Suomi v. 1812 liitettiin muun Suomen yhteyteen, olivat sekä valtiolliset että taloudelliset olot hankkeelle suotuisat. Kanavakysymys nousikin tällöin voimakkaasti esille. Useat taloudelliset ja tekniset selvitykset komitea- ja asiantuntijavaiheineen sekä voimakkaat kannanotot kanavan rakentamisen puolesta ja vastaan löivät tuolloin leimansa asian käsittelyyn.

Monet tunnetut aikalaiset edistivät toiminnallaan tämän suurtyön aloittamista. Mm. kansallinen herättäjämme J.V. Snellman näki kanavan rakentamisen tärkeäksi ja julkaisi Saimaa-lehdessään laajoja kirjoituksia, jotka käsittelivät tulevan Saimaan kanavan merkitystä Itä-Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edistäjänä.

Ensimmäisen 28 sulkukammiota sisältäneen Saimaan kanavan rakentaminen alkoi toukokuussa 1845. Se oli aikanaan suurin Suomessa toteutettu rakennustyömaa, jolla oli jo sinällään suuri taloudellinen vaikutus. Työmaalla käytettiin apuna ulkomaisia, lähinnä ruotsalaisia asiantuntijoita, sillä Venäjällä ei ollut aikaisemmin rakennettu kanavia kiviseen ja mäkiseen maastoon. Ruotsissa oli hiljattain rakennettu Götan ja Trollhättanin kanavat, joita käytettiin esikuvina. Luohintatöissä käytettiin Suomessa ensimmäistä kertaa ruutia.

Kanava vihittiin käyttönsä 7. syyskuuta 1856. Saimaan kanava ylitti siihen kohdistetut odotukset ja siitä tuli heti turistinähtävyys. Se muodostui Itä-Suomen talouden elvyttäjäksi, jota varten se oli rakennettukin. Kanavatyömaan kokonaiskustannukset olivat olleet kolme miljoonaa ruplaa. Taloudellisesti kanava oli varsin kannattava yritys ja sen laskettiin maksaneen itsensä vajaassa 25 vuodessa. Vaikka kanavataksoja laskettiinkin, oli vuotuinen ylijäämä huomattava.

Vilkaan liikenteen takia kanavan kapasiteetin rajat alkoivat tulla 1900-luvulla vastaan. 1927 aloitettu kanavan toinen rakentaminen oli vielä kesken Juustilan sulun osalta Talvisodan syttyessä, ja työt keskeytyivät. Jatkosodan aikana kanava oli käytössä vuodesta 1942 aina kesään 1944 asti. Uusi valtakunnanraja katkaisi Saimaan kanavan siten, että puolet siitä jäi Neuvostoliiton puolelle. Heti sodan jälkeen aloitettiin Neuvostoliiton kanssa neuvottelut kauttakulusta kanavassa, mutta vuokrasopimus solmittiin vasta presidentti Kekkosen aikana. Kanavan kolmas rakentaminen pääsi alkamaan vuonna 1963. Kanavaa oli laajennettava laivakokojen suurentumisen takia, ja nykyisin käytössä olevan kanava vihittiin käyttöön 5. elokuuta 1968. Nykyisen sopimuksen mukaan kanavan Venäjän puoleisen alueen vuokra-aika päättyy 26. elokuuta 2013. Neuvottelut Saimaan kanavavyöhykkeen vuokraamisen jatkamisesta ovat kesken. Suomi on luopumassa Ravansaaren vuokraamisesta, koska sitä ei ole tarvittu jälleenlastauspaikkana tukinuiton lakattua. [1]

[muokkaa] Vuokra-alue

Alun perin Neuvostoliitolta ja nykyään Venäjältä Suomelle vuokrattu alue kattaa kattaa kanavan lisäksi maata kanavan molemmin puolin noin 30 metriä paitsi sulkujen ja siltojen kohdalla 200 metriä. Lisäksi vuokra-alueeseen kuuluu Nuijamaan ja Juustilan (ven. Brusnitshnoje) välisen tien ja kanavan välillä oleva maa-alue sekä tavaroiden jälleenlastausta ja varastoimista varten Ravansaari (ven. Malyj Vysotskij).

[muokkaa] Kanavan sulut

Uuden Saimaan kanavan sulut ovat Suomenlahdelta tultaessa (putouskorkeus):

Brusnitšnoje (Juustila) (10,0 m)
Iskrovka (Särkijärvi) (11,4 m)
Svetotšnoje (Rättijärvi) (5,5 m)
Ilistoje (Lietjärvi) (10,2 m)
Pälli (11,7 m)
Soskua (8,3 m)
Mustola (7,2 m)
Mälkiä (12,4 m)

[muokkaa] Käyttäjät

Venäjän puoleista osaa Saimaan kanavasta saavat käyttää venäläiset alukset ja muut suomalaiset alukset paitsi sota-alukset. Ulkomaisten rahti ja huvialusten liikennöinti on myös sallittua. Matkustajia saavat siellä kuljettaa vain suomalaiset ja venäläiset alukset sekä ulkomaiset huvialukset. Sotilaallisen materiaalin kuljettaminen on sallittua vain venäläisille aluksille.

Purjeveneet saavat kulkea Saimaan kanavassa vain purjeet koottuina joko konevoimalla tai hinauksessa.