Seaborgium

Seaborgium (aiemmin unnilhexium, lat. 'seaborgium') on alkuaine, jonka järjestysluku on 106 ja kemiallinen merkki Sg. Se kuuluu 6. ryhmään ja 7. jaksoon. Alkuaineen suhteellinen atomimassa on 263,12 ja puoliintumisaika useimmiten alle yksi sekunti.

Seaborgium on radioaktiivinen metalli, jota ei esiinny luonnossa. Ainoastaan joitakin yksittäisiä atomeja on kyetty valmistamaan tähän mennessä.

Seaborgiumin ulkoista värisävyä ei tarkalleen tiedetä, mutta sen arvellaan olevan metallin ja hopean valkoinen tai harmaa. Seaborgium on synteettinen alkuaine, jolla ei ole kaupallista käyttötarkoitusta. Myöskään niin merkittäviä määriä seaborgiumia ei pystyttäne valmistamaan, että laajempi tutkimus olisi mahdollista.

Hapetusluku Sg+6:n arvellaan olevan pysyvin.

Seaborgiumia on onnistuttu valmistamaan vain hyvin pieniä määriä seuraavalla ydinreaktioon perustuvalla menetelmällä:

18 O + 249 Cf --> 106 Sg + 41 n

Äskettäin kuitenkin Paul Scherrer Institutessa Sveitsissä seaborgiumin toista isotooppia onnistuttiin valmistamaan alkuaineiden Kalifornium ja Neon välisessä reaktiossa seuraavasti:

248 Cf + 22 Ne --> 266 Sg + 41 n

[muokkaa] Lisää seaborgiumista

Seaborgium kehitettiin alkujaan LBL:ssä (Lawrence Berkeley Laboratory) vuonna 1974, mutta aineen olemassaoloa ei vahvistettu virallisesti ennen vuotta 1994. Alkuaine sai nimensä Glenn T. Seaborgin mukaan ollen samalla ensimmäinen (ja viimeinen) alkuaine, joka on nimetty löytöhetkellä elossa olleen ihmisen mukaisesti.

Alkuaine seaborgium, virallistettiin maaliskuun 13. päivänä vuonna 1994 San Diegossa. Alkuaineen virallisti eläkkeelle jäänyt kemisti Kenneth Hulet, joka työskenteli Lawrence Livermore National Laboratoryssa (LLNL) ja oli samalla yksi seaborgiumin löytäjien yhteistyöhenkilöistä.

Julkistamishetkellä seaborgium oli uusin alkuaineen nimi, joka oli annettu ns. transuraani-alkuaineelle (alkuaine, joka on jaksollisessa järjestelmässä uraanin jälkeen. ). Transuraani-alkuaineita voidaan valmistaa keinotekoisesti hiukkaskiihdyttimellä.