Simpauttaja
Wikipedia
Simpauttaja on Heikki Turusen esikoisromaani vuodelta 1973. Se sai hyvän vastaanoton. Simpauttaja käännettiin mm. ruotsiksi vuonna 1976 nimellä Livaren.
Esikoisromaaniinsa Turunen sai aiheen oman kotikylän ja lähipiirin olosuhteista sekä maaseudun elinkeinorakenteen murroksessa. Kirja ei ole sosiaaliraportti tai valitusvirsi maaseudun ongelmista, ennemminkin se on kokonaisuudessaan synkkä ja humoristinen.
Simpauttajan rengin henkilökuva on koottu kahdesta todellisesta ihmisestä. Heikki Turunen yhdisti kirjassaan kaksi samassa maalaistalossa työskentelevää renkiä ja väritti tarinaa omalla mielikuvillaan. Yksi rengeistä oli juoppo nimeltään Simmaattaja. Simmaattajaa Heikki ei itse tuntenut, mutta oli kuullut hänestä paljon tarinoita. Rengeistä toinen oli Losolan Santeri, johon kirjailija tutustui kun he eräänä kesänä työskentelivät samalla maatilalla. Losolan Santeri oli kierosilmäinen, pitkä ja riski linnakundi, jolla oli kädet täynnä tatuointeja. Santeri saattoi mätkäyttää aina talven tullen poliisia turpaan, että pääsi lämpimään vankilaan talveksi. Kesäisin Santeri työskenteli maatiloilla, joissa häntä pidettiin hyvänä työmiehenä. Jossain vaiheessa molemmat rengit olivat olleet töissä samalla maatilalla.
Näiden kahden rengin persoonat todennäköisesti kiehtoivat kirjailijaa sen verran, että hän sai heistä virikkeitä kirjaansa varten. Kirjassa renki esiintyy nimellä Simpauttaja. Simpauttaja on murretta puhuva arvoituksellinen renki, vapaa vaeltaja ja keskiverto ihmisen yläpuolelle nouseva neuvokas maaseudun selviytyjä.
Helsingin Sanomien kommentti Simpauttajasta: "Paitsi elinvoimainen maaseuturomaani myös pahuksen hauska kirja".
Simpauttaja oli vuoden 1973 parhaaksi arvioitu esikoisteos. Muita palkintoja, joita kirjailija sai em. kirjasta: Erkon palkinto, Kalevi Jäntin palkinto, Kiitos kirjasta -mitali ja myös presidentti Urho Kekkonen rohkaisi kirjeellään uutta kirjailijaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ote Simpauttajasta
Imppa näki miehen seisomassa käsillään aitan kupeessa ja pysähtyi aittarakennuksen nurkalle nauramaan. Siinä punaisen ja valkonurkkaisen aitan seinustalla kasvoi voikukkia ja horsmia ja viholaisia kuloheinän alta.
- Terve, Imppa sanoi.
- Ei mitään tervetta. Ei muuta kun hojo hojo, mies sanoi naama ylösalaisin ja posket ja otsa tulipunaisina.
Sitten se ponnahti kepeästi jaloilleen, veret hälvenivat vähitellen kasvoilta ja se pudisteli kämmeniään.
Se istahti aitan rapulle väännellen kummasti naamaansa ja napsutellen sakkoja sorminivelistään.
- Ootko sinä tämän talon työmies? Imppa kysyi.
-En.
- No ketäs sitä sitten niinkun ollaan?
- Orja. Maaliman paras käsilläänseisova orja.
- Simpauttaja vai?
- Ei kun Armas Aallontie.
Imppa meni antamaan sillen kättä.
- Ryynänen, hän sanoi.
- Aallontie, Simpauttaja sanoi.
[muokkaa] Simpauttaja elokuvana ja näytelmänä
- Tv-elokuva Simpauttaja, 1975, ohjaus Veikko Kerttula, Simpauttajaa esitti Ahti Kuoppala, Imppaa Pekka Räty.
- Joensuun kaupunginteatterissa esitettiin 2000-2001 musikaalia Simpauttaja, sävellys Sari Kaasinen.
- Useita teatteriesityksiä ammatti- ja harrastajateattereissa.
[muokkaa] Triviaa
- Simpauttajan hojo hojo! -lausahduksesta tuli yleinen tervehdys; Heikki Turusen pakinakokoelma (1995) sai nimen Hojo, hojo; Tuusniemellä on Hojo Hojo -niminen matkailuyritys ja tanssiravintola.
- Simpauttaja-tv-elokuvan 30-vuotismuistotapahtumaa vietettiin Lieksan Kylänlahdessa kesällä 2005.
