Tao-Klardžeti

Wikipedia

T'ao-K'lardžeti (georg. ტაო-კლარჯეთი) on nykyisessä historiankirjoituksessa käytetty termi, joka viittaa historiallisiin lounaisgeorgialaisiin ruhtinaskuntiin. Nämä alueet kuuluvat nykyään Turkin Erzurumin, Ardahanin, Artvinin ja Karsin provinsseihin. Tao ja Klardžeti olivat alun perin vain kaksi alueen tärkeintä provinssia georgialaisilla alueilla, jotka ulottuivat "Georgian rotkosta" (turk. Gürcü Boğazı) etelässä pienelle Kaukasukselle pohjoisessa.

Historiallisesti alue koostui seuraavista maakunnista: länteen Arsiani-vuorista sijaitsivat Tao, Klardžeti ja Šavšeti, itään taas Samtskhe, Erušeti, Džavakheti ja Kola. Alueen maisemia hallitsevat vuoret sekä Tšorokhi- ja Mtkvari-jokien laaksot. Alueen sijainti lännen ja idän suurien valtakuntien välissä ja silkkitien reitin varrella teki siitä erilaisten vaikutteiden läpikulku- ja kohtaamispaikan. 800–1000-luvulla Tao-Klardžetia hallitsivat Bagratidit, ja alueella oli ratkaiseva rooli georgian yhdistymisessä yhdeksi kuningaskunnaksi.

[muokkaa] Historia

Alueen historia ulottuu pronssikaudelle. 1. vuosituhannella eaa. Kolkhiksen ja Diaokhin hallitsemaa aluetta asuttivat esi-georgialaiset heimot. Georgialaisen Iberian valtion ensimmäinen hallitsija Parnavaz I liitti maat kuningaskuntaansa noin 300 eaa. Seuraavina vuosisatoina alueesta kilpailivat Armenia ja Iberia. 600-luvulla arabit hävittivät Tao-Klardžetin täysin.

Uusi ajanjakso alueelle alkoi vuonna 813, kun georgialainen prinssi Ašot I Bagrationi-suvusta teki provinssista tukikohdan taistelussa arabimiehitystä vastaan. Ašot hyväksyi Bysantin vallan ulkopoliittisissa suhteissa saaden κουροπαλάτηςin tittelin ja perusti georgialaisten ruhtinaskunnan, joka Bysantissa tunnettiinkin Iberian Kouropalatatena. Ašot valloitti asteittain naapuroivat Taon, Kolan, Artaanin ja Šavšetin alueet takaisin arabeilta ja kannusti georgialaisten muuttoa alueille. Lisäksi hän suojeli luostarilaitosta, jonka oli käynnistänyt Klardžetissa Grigol Khandzteli (759-861). Alueesta tuli pitkäksi aikaa keskus georgian kulttuurille ja yksi maan tärkeimmistä uskonnollisista keskuksista.

Ašotin seuraajat jatkoivat taistelua Kartlin maista, kilpailijoinaan Länsi-Georgian abhaasidynastia (Egrisi), arabien hallitsema Tbilisin emiraatti sekä jopa Kakhetin kuningaskunta ja Armenian hallitsijat. Ruhtinaskunnan sisäiset riidat olivat kuitenkin haitaksi. Daavid I:n (hallitsi 876-881)^[1] salamurhaa seurannut sisällissota johti Adarnase I:n (hallitsi 888-923)^[1] voittoon hänen tärkeästä kilpailijastaan Nasrasta, Daavidin murhaajasta. Adarnesen pojan Daavid II:n (hallitsi 923-937)^[1] hallinnossa georgialaisten täytyi puolustautua myös Bysanttia vastaan, missä he lopulta onnistuivat. Bagrationi-dynastialla oli kuitenkin vaikeuksia pitää valtakuntansa koossa, ja se jakautui suvun kolmen haaran kesken – päähaara hallitsi Taon provinssia sekä kartvelien kuninkaan titteliä, ja toinen Klardžetia, nimellisesti tunnustaen Taon kuninkaan vallan. Kartvelien kuningaskunta sisälsi myös pienempiä ruhtinaskuntia, jotka olivat enemmän tai vähemmän kruunusta riippuvaisia.

Vuonna 958 Bagrat II "Yksinkertainen" (958-994)^[1] kruunattiin georgialaisten ja pohjoisen Taon kuninkaaksi, kun taas Daavid III (961-1001)^[1] sai haltuunsa kuropalatesin tittelin ja eteläisen Taon. Daavid liittoutui Bysantin hallitsija Basileios II:n kanssa kapinoivaa aatelista vastaan, mistä hän sai palkkioksi suuria maa-alueita, ja hänestä tuli eteläisen Kaukasuksen voimakkain hallitsija: hänen maansa ulottuivat Van-järvelle asti. Aikeenaan yhdistää kaikki georgialaiset maat hän adoptoi prinssi Bagratin (tulevan Bagrat III:n), Bagrat Yksinkertaisen lapsenlapsen. Daavid asetti hänet Kartlin prinssiksi (975) ja Abhasian kuninkaaksi (978), ja auttoi hänen biologista isäänsä Gurgenia pääsemään kartvelien kuninkaaksi Bagrat Yksinkertaisen kuoltua (994), mikä teki prinssi Bagratista kahden kuningaskunnan hallitsijan ja perillisen kahdelle muulle. Ainoa takaisku oli vuosien 987–989 konflikti Bysantin valtakunnan kanssa, mikä pakotti Daavidin suostumaan alueidensa luovuttamiseen Basileios II:lle kuolemansa jälkeen. Tästä huolimatta Bagrat onnistui tulemaan ensimmäiseksi yhdistyneen Georgian hallitsijaksi (virallisesti Georgialaisten ja abhaasien kuningaskunta) hänen isänsä Gurgenin kuoltua vuonna 1008.

Alue pysyi georgialaisten hallitsemana vuoteen 1551 asti, jolloin osmanit valloittivat sen. Heidän hallintonsa aikana alkoi alueen islamilaistaminen, ja monet kirkot muutettiin moskeijoiksi. Vuosien 1877–1878 Venäjän-Turkin sodan jälkeen suurin osa entisestä Tao-Klardžetin alueesta luovutettiin Venäjän keisarikunnalle, mutta turkkilaiset saivat sen takaisin Brest-litovskin sopimuksessa Neuvosto-Venäjältä vuonna 1918. Osmanien valtakunnan tappio ensimmäisessä maailmansodassa salli vastaperustetun Georgian demokraattisen tasavallan ottaa alueet haltuunsa. Oltun alue, josta kilpailivat Georgia ja Armenia, pysyi Turkin hallinnassa. Puna-armeijan hyökkäyksen jälkeen vuonna 1921 Georgia kuitenkin menetti itsenäisyytensä ja Turkki miehitti alueen uudelleen, minkä Turkin ja Neuvosto-Venäjän 16. maaliskuuta 1921 solmima Moskovan sopimus siunasi.

[muokkaa] Arkitehtuuri

Alueella on useita keskiaikaisen Georgian arkkitehtuurin muistomerkkejä – hylättyjä tai muuneltuja kirkkoja, luostareita, siltoja ja linnoja. Parheimmin tunnetut ovat Khakhulin luostari (turk. Haho/Bağbaşi), Oškhin (Öşk Vank/Çamlıyamaç), Ishkhanin (Işhan), Banan (Penek), Parkhalin (Barhal/Altıparmak), Doliskanan (Dolişhane/Hamamlıköy), Otkhta Eklesian (Dörtkilise), Opizan (Bağcıler) ja Tbetin (Cevizli) kirkot.

[muokkaa] Tao-Klardžetin Bagratidi-hallitsijat

[muokkaa] Kartlin sukuhaara

Ašot I Kuropalates (700-luvun loppu / 813-830)
Bagrat I Kuropalates (830-876), yhteishallitsijat: Adarnase (830-n.870) ja Guaram Mampali (k. 882)
David I Kuropalates (876-881)
Adarnase I Kuropalates (881-923), georgialaisten kuningas (888-923)
David II Magistros (923-937)
Ašot II Kuropalates (937-954)
Sumbat I Kuropalates (954-958)
Bagrat II Regueni, "Yksinkertainen" (958-994)
Gurgen, (994-1008)
Bagrat III, Abhasian kuningas vuodesta 978, Yhdistyneen Georgian kuningas (1008-1014)