Tarik ibn Zijad
Wikipedia
Tarik ibn Zijad (arab. طارق بن زياد, Ṭāriq ibn Ziyād; k. noin 715 tai 720) oli islamilaisten umaijadien sotapäällikkö, joka valloitti Pyreneiden niemimaalla sijainneen länsigoottien valtakunnan.
Tarik oli berberi, syntynyt mahdollisesti joskus vuoden 670 tienoilla, ja kääntyi muslimiksi islamia levittävien arabien valloittaessa Pohjois-Afrikan. Hän toimi Tangerin joukkojen johtajana Ifriqiyan käskynhaltijan Musa ibn Nusairin alaisuudessa. Tämä oli vastikään saanut yhteydenottoja länsigoottien valtakunnasta, joissa toivottiin muslimien sekaantuvan goottien vallanperimykseen. Musan lähettämän menestyksekkään ensimmäisen Marokosta länsigoottien valtakuntaan 710 hyökänneen Tarif ibn Malikin pienen retkikunnan jälkeen sai Tarik alaisuuteensa yli 7 000 sotilasta (suurin osa berbereitä) ja lähti Ceutasta tehtävänään hyökätä salmen yli Afrikasta Eurooppaan.
Tarikin ensimmäinen voitto oli maihinnousu ja Gibraltarin valloitus 30. huhtikuuta 711. Paikka nimettiin hänen mukaansa (Džebel al Tarik, Tarikin vuori), josta myöhemmin muotoutui nimi Gibraltar; samoin Gibraltarinsalmi sai nimensä tästä. Tästä päivästä alkaen arabit aloittivat niemimaan, eli nykyisten Espanjan ja Portugalin, valloituksen. Pian niemimaata hallitseva, mutta jo heikentynyt länsigoottien (visigootit) valtakunta nousi valloittaja-armeijaa vastaan.
Länsigooteilla oli käynnissä valtataistelu, ja itse asiassa Tarikin olivat kutsuneet maahan edellisen kuninkaan Witizan perilliset, jotka näin halusivat päästä eroon kuningas Roderikista. Kuultuaan muslimien maahantunkeutumisesta pohjoisessa sotinut Roderik joutui kiireesti matkaamaan niemimaan eteläkärkeen ja kokoamaan samalla isomman armeijan. Tarik puolestaan sai Afrikasta lisäjoukkoja runsaat 5 000 sotilasta ja lisäksi tukea monilta goottijohtajilta (lähinnä Witizan kannattajia), joista useimmat ilmeisesti luottivat saavansa vallan itselleen ja islamilaisen sotapäällikön poistuvan maasta, kunhan tämä voittaisi kuninkaan.
Muslimien ja länsigoottien joukot kohtasivat 19. heinäkuuta 711 niemimaan eteläosassa Rio Guadeleten luona Guadaleten taistelussa, jossa Tarik saavutti ratkaisevan voiton. Kuningas Roderik kaatui ilmeisesti taistelussa, mikä romahdutti goottien puolustuksen, ja Guadeleten jälkeen koko valtakunta joutui hajaannukseen. Huomattuaan goottivaltakunnan heikkouden Tarik lähti vastoin Musa ibn Nusairin ohjeita etenemään nopeasti, ja pystyikin pian valloittamaan Córdoban, Málagan ja sitten pääkaupunki Toledon.
Kesäkuussa 712 Musa ibn Nusair saapui Espanjaan 18 000 miehen armeijan (pääasiassa arabeja) kanssa ja valloitti muun muassa Sevillan. Ajatuksena oli rangaista Tarikia vastoin käskyjä toimimisesta, mutta samalla uuden kilpailevan valloitusarmeijan tulo nopeutti länsigoottien tuhoa, ja valtakunnan viimeiset puolustajat perääntyivät aina Zaragozaan ja Navarraan saakka. Niemimaata ryhdyttiin kutsumaan arabialaisella nimellä al-Andalus, joka oli peräisin vandaaleista, joilta myös nimi Andalusia tulee. Arabit pystyivät etelässä asettumaan valtaan, mutta berbereille tuli pohjoisessa raja vastaan, kun vuoristoissa noustiin vastarintaan. Voimansa yhdistäneiden Tarikin ja hänen päällikkönsä Musan suunnitellessa hyökkäystä yli Pyreneiden 714, komensi kalifi al-Walid I heidät molemmat tulemaan Damaskokseen. Kalifi oli raivoissaan siitä, että molemmat olivat pelkästään tiedottaneet hänelle valloituksistaan, mutta olivat muuten toimineet täysin omin päin eivätkä hänen komennossaan. Sekä Tarik että Musa menettivät kaikki arvoasemansa ja joutuivat lopullisesti epäsuosioon.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Tarikin puhe sotilailleen, 711 (englanniksi)
